tiistaina, tammikuuta 10, 2006

uusia vuosia

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Niin toivoisin. Joka päivä olen ajatuksissani kirjoittanut, mutta sitten ulosannin hetkellä pää on ollut aivan tyhjä. Ja ne muutamatkin rivit kuulostaneet varsin typeriltä.
Mutta kun kerran oikein käskettiin, niin nyt ryömin pois pimeän talven syövereistä ja alan nauttia pitenevistä päivistä.


Takana piristävä ja pitkä viikonloppu naapuri kuningaskunnan pääkaupungissa. On hienon asuinpaikan ystäväni löytänyt sieltä, ihan merenrannasta. Kesällä paikka kuulemma kuhisee luksusjahteja ja julkimoita, joten terassibongailua ensi kesänä tiedossa.

Harmittaa vaan kun huomaa ymmärtävänsä varsin sujuvasti sitä toista kotimaista, mutta edes yhtä suht sinne päin oikein lausuttua sanaa, saatika lausetta ei kyseisellä kielellä saa suustaan ulos.


Olen käyttäytynyt tänään huonosti. Valehtelin. Vain pienen valkoisen valheen verran, mutta silti. Minulle iski totaalinen ahdistus. Herra kaukaa olisi vihdoinkin ollut tulossa kyläilemään viikonloppuna ja aikaisemmin suunniteltuna ajatus kuulosti varsin hyvältä. Mutta jotenkin viime päivät on ahdistanut kovasti. Kokonainen viikonloppu saman katon alla, ja jos nyt jo ahdistaa niin kuinka onnistunut voi yhteisajasta tulla.

Alkuajan suuret perhoset ovat ajan ja välimatkan myötä kadonneet. Ihminen tuntuu edelleen erittäin mukavalta, mutta kipinä on pienentynyt. Kiva on jutella ja kirjoitella, mutta enää sitä ei odota toisen yhteydenottoa kuten aiemmin. Ja kun itse aikaisemmin keksi viestille aiheen vaikka kuusta, niin nyt ottaa yhteyttä vasta pidemmän harkinnan jälkeen.

Perustelut valheelle on siis itselle kunnossa. Pelkään vain nyt pahoittaneeni toisen mielen melko pahasti. Tiedän että tässäkin asiassa täytyy nostaa kissa pöydälle ja pian. Mutta tänään en ollut siihen vielä valmis.

Niin lupaavalta kuin tämä tarina alussa kuulostikin, luulen että se on nyt lopussa. Ainakin siinä muodossa missä me sen aloitimme. Liian paljon kilometrejä välissä ja kumpikin liian arka sekä hidas toimimaan silloin kun olisi pitänyt. Suuria tunteita ei ollut tarpeeksi voittamaan kilometrit.

Ei itketä, eikä kummemmin edes sureta. Pikkuisen haikeutta on kuitenkin ilmassa.


Mutta kuten sanottua. Uusi vuosi ja uudet kujeet. Niin toivon.

1 Comments:

At 12:57 ip., Anonymous päivä risukasassa, kaksi parhaassa. said...

Näköjään sama ongelma jollakin muullakin, on se kummallisista kummallisin asia nuo ihmissuhteet, katselin eilen dokumenttia tv:stä jostain vanhasta venäläisestä hiihtomestaripariskunnasta Eestissä, ja melkein itku pääsi, miten ihmiset pääsevät siihen pisteeseen, että elämän ehtoolla se toinen on niin kovin rakas kaikkine päivineen.

Minut on varmaankin luotu ilman "vastakappaletta" kaikesta romanttisesta pöhinästä huolimatta, niin hietaan nuo ihmissuhteet ottavat.

 

Lähetä kommentti

<< Home