tiistaina, tammikuuta 17, 2006

puhkun ja puhisen

Pitkästä pitkästä aikaa seikkailin suosikkilistani käytävillä blogistanissa ja kaikkihan siellä näytti olevan kuten ennenkin. Paitsi. Ikäväkseni huomasin Mimson saaneen tarpeekseen ja jättäneen Kaalikääryleet taakseen. Kääryleitä ja Mimsoa tulee ikävä. Kyseinen blogi oli useammankin tylsän ja ikävän päivän ilo. Hyvää jatkoa siellä oikeassa maailmassa.

--------


Sain tänään itseni raahattua kiristyvää pakkasta uhmaten uuteen lahkolaispaikkaani, kuntosalille.

Melkoisen huvittunut olin, kun hampaat irveessä ja ääneen puhisten pungersin itseäni vatsalihasrääkkituolissa ylös ja miehiset lihaskimput vieressäni kiskoivat sekä itseään, että melkoista lisäpainomäärää. Yhtään puhkumatta ja puhisematta.
Vielä minä näytän. Niin kuin joka vuosi tähän aikaan. Että muutaman kuukauden tehokkaan lahkolaisuuden jälkeen en enään yhtään puhku, puhise saatika hikoile kuntosalilla temmeltäessäni.

Ja kummasti eivät kaapissa kutistuneet vaatteet siltikään mahdu päälle.


Kuinkahan monta kertaa ihminen voi huijata itseään samassa asiassa.

1 Comments:

At 5:05 ip., Anonymous Puutarhan rouva said...

Hei! Haastan sinut osallistumaan omituisuusmeemiin, ks. http://puutarha.vuodatus.net/ . :)

 

Lähetä kommentti

<< Home