tiistaina, joulukuuta 13, 2005

melankoliaa

Outoa olla täällä. Ei oikein osaa kirjoittaa mitään, on jo hetken ollut sellainen tunne. Jonkinlainen talvimasennus, siksi sitä kai sanotaan. Ei se oikein muussa näy, kuin nyt tässä puuhassa ja pimeyden mukanaan tuomassa yleisessä mielen laiskuudessa.

Jotenkin ei tee mieli tänne virtuaalikodin seinille kirjoitella, kun kaikki sanat tulee ulos melankolialla kuorrutettuna.

Joulukin on jo ihan ovella ja kohta jo ohikin. Kohta pitää myös opetella piirtämään uusi numero sinne kakkosen ja nollien perään. Ja ihan kohta myös päivät pitenevät ja valoistuvat. Ja ihan kohta on taas aurinkoinen kevät ja lämmin kesä.


Mä olen vähän niin kuin pullopostia kylpyammeessa
Oletko sinäkin taas yksi niistä jotka rakastuvat renttuihin
Olenko minä se helvetin halpa viini
Josta runoilijat humaltuu niin niin
En pakoon pääse vaikka kuinka tahtoisin
Vain olla unissa voisin

Aina siellä missä vihakin on rakkautta
Missä olen pieni osa kokonaisuutta
Kun kuolen tiedän olevani turvassa
Vaeltelen ulkoavaruuden poimuissa
Vaeltelen ulkoavaruuden poimuissa

Meillä on toisemme ja mulla on
nahkakantinen menneisyys
Sä puhut vähän ja kun puhut puhut tähdistä ja taivaasta
Toit mulle radionkin kylpyhuoneeseen
Rääväsuita ei haluta Suomeen
Sä sanoit olevasi maailman katolla
Minä halusin olla

Aina siellä

- Olavi Uusivirta-

1 Comments:

At 11:02 ap., Anonymous Anonyymi said...

Hienosti muotoiltu tuo "kakkosen ja nollien perään". Minusta.

 

Lähetä kommentti

<< Home