tiistaina, joulukuuta 27, 2005

kivulias aamu

Aivan ihanaa herätä siihen, että pääkopassa jyskyttää niin kovasti ettei uskalla edes silmiä avata. Jyskytyksen lisäksi mahanpohjalla sappineste kupliin siihen malliin, että kohta tulee kiire. Kylläpä kyllä, toinenkin vanha ystäväni oli tuntemuksistani päätellen palannut. Mr. Migreeni.

Kaikki paikat myllättyäni, oli pakko todeta ettei talosta löydy ainuttakaan kivunpoistajaa. Ei niitä sinisiä ihania pikku tabuja, mutta ei myöskään perusburanaa. Uni ei tullut uudestaan, eikä kokopäiväinen kaakelikiponkaan kaulailu houkuttanut. Lomapäiviään pitkään nukkuvia ystäviä en raaskinut pelastajiksi herättää, joten noin tunnin verran kuuman suihkun alla istuttuani ja itkettyäni, raahasin itseni tkl:n avulla lähimpään apteekkiin.

Nyt on suurin kipu ja pahoinvointi poissa. Mutta jomotus, väsymys ja töttöröö olo, ovat vielä jäljellä.
Tästä eteenpäin minulta löytyy taas kotiapteekista arsenaali kivuntappajia. Aika paljon olisin aamulla maksanut moisesta.

Onkohan minulla vielä joitain kivuliaan ikäviä "ystäviä" menneisyydessä, kun näyttävät nyt kaikki löytävänsä tien takaisin seurakseni.
Taidan vajoita peiton alle piiloon, pakoon pahaa maailmaa.

tiistaina, joulukuuta 20, 2005

ideaali joulu

Kirjakerhosta tilatut kirjat tulivat. Minun jouluni on siis jo täällä. Peitto sekä suklaat mukaan ja sohvan nurkkaan. Tönikää ylös kun työt taas kutsuvat. Ihanaa.

tiistaina, joulukuuta 13, 2005

melankoliaa

Outoa olla täällä. Ei oikein osaa kirjoittaa mitään, on jo hetken ollut sellainen tunne. Jonkinlainen talvimasennus, siksi sitä kai sanotaan. Ei se oikein muussa näy, kuin nyt tässä puuhassa ja pimeyden mukanaan tuomassa yleisessä mielen laiskuudessa.

Jotenkin ei tee mieli tänne virtuaalikodin seinille kirjoitella, kun kaikki sanat tulee ulos melankolialla kuorrutettuna.

Joulukin on jo ihan ovella ja kohta jo ohikin. Kohta pitää myös opetella piirtämään uusi numero sinne kakkosen ja nollien perään. Ja ihan kohta myös päivät pitenevät ja valoistuvat. Ja ihan kohta on taas aurinkoinen kevät ja lämmin kesä.


Mä olen vähän niin kuin pullopostia kylpyammeessa
Oletko sinäkin taas yksi niistä jotka rakastuvat renttuihin
Olenko minä se helvetin halpa viini
Josta runoilijat humaltuu niin niin
En pakoon pääse vaikka kuinka tahtoisin
Vain olla unissa voisin

Aina siellä missä vihakin on rakkautta
Missä olen pieni osa kokonaisuutta
Kun kuolen tiedän olevani turvassa
Vaeltelen ulkoavaruuden poimuissa
Vaeltelen ulkoavaruuden poimuissa

Meillä on toisemme ja mulla on
nahkakantinen menneisyys
Sä puhut vähän ja kun puhut puhut tähdistä ja taivaasta
Toit mulle radionkin kylpyhuoneeseen
Rääväsuita ei haluta Suomeen
Sä sanoit olevasi maailman katolla
Minä halusin olla

Aina siellä

- Olavi Uusivirta-

keskiviikkona, joulukuuta 07, 2005

arkkivihollinen

Minun arkkiviholliseni on palannut. Ei tosin niin aggressiivisena kuin ennen mutta ikävänä kuitenkin. Tiesin eläväni sen kanssa lopun ikääni, mutta luulin jo nujertaneeni sen niin hyvin, ettei siitä olisi enää mitään harmia muuten kuin jo aiemmin aiheutuneiden asioiden kautta. Ja pah. Takaisin tuli paskiainen.
En osannut odottaa, mutta yht'äkkiä kaikki meni kuin ennenkin. Liian helposti. Tai mihin pahat tavat nyt unohtuisivat, kun niille antaa mahdollisuuden.


En osannut odottaa myöskään siksi, että asiat ovat hyvin. Minulla on suurimmaksi osaksi hyvä mieli ja myös läheiseni ovat onnellisia ja terveitä. Mutta miksi nyt sitten, ajattelin. Ja tajusin, ettei minulla oikeastaan olekaan niin hyvä mieli. Nukun huonosti jos ollenkaan, näen työpainajaisunia, paperipinot työpöydällä kasvaa ja inbox paukkuu liitoksistaan. Palloja heitellään ja useimmiten ne heitetään minulle niin läheltä, että koppia on vaikea olla ottamatta. Ja naruja on vaikka muille jakaa, mutta kiltisti koitan saada kaikki setvittyä keskenäni.


Tämä asia on kytenyt jo pidempään. Mutta nyt vasta annoin itseni sen tajuta, kun oma kroppa kirjaimellisesti sylkäisi asian esiin. Jotain on pakko tehdä, tähän rumbaan en enää lähde.

Mielessäni olin jo voittanut tämän sodan, nyt on vissiin kuitenkin vielä lopputaistelu jäljellä.

maanantaina, joulukuuta 05, 2005

kauhea kankkunen

"Kun maas on hanki ja järvet jäässä", niin kai sen pitäisi näin joulukuussa olla, mutta ihan on toiset maisemat tuolla ulkona. Toissapäivänä satanut lumikin on jo tipotiessään. Tylsää.

Pikkujoulut oli ja meni, hurja humala tuli ja meni, samoin kuin vuosisadan krapula. En edes muistanut, että sellaisen olon voi saada punaviinillä hankittua. Mutta tulipa todellakin palautettua mieliin. Ihanaiset ystävät onneksi pelastivat minut kurjuudelta ja hakivat oikein kotoa asti minut valmiiseen pöytään. Isosti olen velkaa moisesta teosta.


Krapulan parannuttua siedettäväksi intouduin vielä lähtemään selväpäiseksi seuraneidiksi baariin. Ja varsin hauska ilta olikin. Pikkuisen vaan yhden ystävän jutut ja mieli huolettavat, mutta toivottasti mukana oli myös humalan tuomaa melankoliaa. Täytyy tarkkailla tilannetta ihan arkioloissakin.


Huomenna kun ahkerat ihmiset heräävät töihin, minä käännän kylkeä ja jatkan unia. Vietän siis hyvin ansaittua vapaapäivää. Ihanaa.