perjantaina, marraskuuta 18, 2005

parveketerroristit

Eilen jo piti kirjoittaa kiukkuinen postaus, koskien meidän talon ylemmissä kerroksissa asuvien tupakoitsijoiden tapaa heitellä tumpit sieltä yläilmoista maahan ja hyvä päivänä räkäistä vielä perään. Ällöttävää, vaarallista, huonotapaista ja montaa muuta. Ompa kiva kulkea siitä parvekkeiden ali odottaen, että tuleeko palava tumppi päähan vai saankohan mukana myös sammuttavan klimpin. Yöks. Vaikka olisi ihan hemmetin hienoa vedellä sitä röökiä ja räkiäkin vielä, mutta koittaisivat pitää harrastuksensa siellä omalla parvekkeella. Ugh. Olen puhunut.

Pitkän ja työteliään viikon päättää työystävän, ilmeisesti melkoisen kosteatkin läksiäset. Ihan kiva päästä tuulettumaan, koska loput viikonlopusta onkin sitten melkoisen kellotettu. Vieraita, messuja, lounastreffit, Tylypahka, yhdellä käymistä ja sen sellaista. Itsehän olen kalenterini buukannut, joten ei auta kuin säntäillä paikasta toiseen. Joululomalla sitten levätään.

Yhteydenpito kilometrien päähän jatkuu edelleen tiiviinä. Ja molemminpuolisesta kiinnostuksesta on mainittu ja annettu merkkejä. Silti on jotenkin sellainen olo, että ei tämä voi toimia. Mutta kuinkas sitä muulla tavoin parisuhdekyynikko voisikaan tästä asiasta ajatella *virn*.