sunnuntaina, marraskuuta 06, 2005

muistinystyröistä

Kummallinen koulu se rippikoulu, kun jotkut siellä päähän päntätyt asiat pysyvät muistissa vuosi toisensa jälkeen, vaikkei niitä asioita usein sieltä muistista esiin kaivettaisi.
Rukoilkaamme, ja huomaan toistavani muiden kanssa Isä meidän rukousta täysin prikulleen oikein ja oikeilla äänen painoilla.

Tai seuraavaksi virsi se ja se, ja jo ensimmäisistä sanoista muistuu mieleen loputkin ja myös oikea sävel.


Monet muutkin asiat voisivat jäädä noin tiukasti kiinni muistinystyröihin. Myös jotkut hyödyllisemmät ja useammin käytettävät.


Pappani siunannut pappi oli vähän liian äkkijyrkkä minun makuuni. Sama pappi siunasi mummuni muutama vuosi sitten ja silloin jo hämmästelin joitan hänen kommenttejaan. Nyt en enää yllättynyt, mutta oudoilta jotkut asiat silti tuntuivat. Jotenkin liian lopunajan hajuisilta. Hautajaiset toki ovat ihmisen maallisen elon viimeinen matka ja pyhäinmiestenpäivä velvoittaa puhumaan vainajista ja kuolemasta. Mutta liian moni viittaus siihen, että me kaikki olemme täällä vain käymässä ja meidän kaikkien elonhetki lähenee loppuaan, alkoi tuntua melko ahdistavalta.
Varsinkin kun muutenkin oli paha mieli ja kyyneleet poskilla.