keskiviikkona, marraskuuta 30, 2005

maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto

Huomenna se sitten on, jo joulukuu. Tuli ihan puskan takaa. Jotenkin tuo ulkona vallinnut sateinen keli ja musta maa, ei ole sitäkään vähää virittänyt joulukuutunnelmaan. Nyt sentään on onneksi jo vähän valkoista höttöä maassa. Pysyisi nyt sitten ainakin viikonlopun, niin saatasiin tehtyä suunniteltu pulkkamäkiretki.

En tiedä missä kohtaa minusta on tullut töissä niin suosittu, että apupyyntöjä satelee meililaatikon täydeltä. Ja kaikki tuntuvat omasta mielestään olevan niin suurenmoisia, että heidän tarpeensa pitäisi laittaa kaikkien muiden ohi. Tai ainakin minun pitäisi tehdä kaikkeni ja saada asiat järjestymään, niin että kaikilla on hyvä mieli. Sellainen kun ei nyt vain oikein onnistu. Sillä minun mielestäni ne jotka ovat olleet asiansa kanssa ajoissa, ansaisevat juuri sen hetken kun ovat varanneet, enkä minä heiltä lähde anomaan, että jos nyt kuitenkin pikkuisen siirrettäisiin ja tiivistettäisiin, niin nämä mattimyöhäisetkin saisivat slotinsa. Tai voisinhan minä tietty, mutta en tahdo tehdä itsestäni sellaista kitisijää, saatika luovuttaa oikeiden töiden tekemisaikaani tuollaiseen turhaan. Jos se tekee minusta joustamattaman ja vittumaisen, niin tehköön sitten.

Hitto, että ärsyttää. Muutenkin pitäisi tunkea päähän taas roppakaupalla sellaisia asioita, joita ei pätkään ymmärrä ja sitten mielellään mahdollisimman pikaisesti kehittyä noissa asioissa asiantuntijaksi. Muita kouluttavaksi kaikkitietäjäksi.

Minun päältäni loppuu kapasiteteetti ja minulta motivaatio edes yrittää ehtiä tekemään kaikki, koska aikataulu on mahdoton, työkalut toimimattomia ja uusien hommien pino inboxissa kasvaa.


Kaiken lisäksi lempivirvoitusjuomani on suoranaisesti raiskattu. Tuijotin lähi K-kaupan juomahyllyä, naama irvistykseen vääntyen ja kasvavan inhoituksen vallassa. Pepsi Max Cappucino. Yäk. Lemonit ja limet vielä ymmärrän, mutta että oikein erikoiskahvia.

Saattaahan niitä tietty olla olemassa ihmisiä, jotka tilaavat myös kossukolansa lirauksella kaputsiinoa. Aivan varmasti.

keskiviikkona, marraskuuta 23, 2005

säästämisestä

Toissa päivänä lähdin askartelukurssille ja tulin sieltä iloisesti kenkäkaupan kassia heilutellen. Eilen lähdin ystävän kanssa kahville ja palasin kotiin uudet farkut pussissa.
Joka kaupasta ja kahvilasta sitä nykyään saakin täydenneystä eteiseen ja vaatekaappiin.


Toisin sanoen, minun pitää tästä eteenpäin ainakin kuukausi pysyä tiiviisti kotona. Ja töistäkin tulen joka ilta suoraan kotiin, kulkematta keskustan kautta. Hankalaa tällainen säästäminen.

tiistaina, marraskuuta 22, 2005

kuulumisia

Hyvä alku viikolle, jos heti maanantaiaamusta toivoo, että olisipa jo perjantai. Suureksi osaksi siksi, että viikonlopulle on tarjolla mökkeilyä ja hyvää seuraa, mutta myös siksi että tämä työviikko tarjoaa kaikenlaista ei niin miellyttävää puuhaa ja kasan pitkään venyviä päiviä.
Niin ja perjantaina saan myös tämän paperipussin pois päästä, kun vihdoin sain aikaiseksi varata ajan keritsijältä. Oli kyllä jo todallakin aika.

Maanantainuutumukseen on syynä myös viikonloppuvieraallanikin. Nimittäin 3kk ikäisellä koiranpennulla, joka vaatii taukoamatonta huomiota ja leikkikaveria. Koitin kyllä väsyttää sitä kävelylenkeillä, mutta sekään kikka ei riiviötä vienyt unelle kuin maksimissaan tunniksi.
Ja kun "vanhemmat" on totuttaneet vieressä nukkumiseen aina silloin tällöin, niin kyllähän minunkin viereeni piti oikein kuusi kertaa yön aikana pyrkiä. Ja sitten esittää pienimuotoinen marttyyrishow jokaisen hylkäämisen jälkeen. Ja ulos piti aamulla päästä aivan jumalattoman aikaisin.
Muuten meni ihan kivasti *virn*. Ja onhan toinen aivan ihanan hellyyttävä, mutta siitä huolimatta olin melkoisen huojentunut palautettuani hänet takaisin oikeille omistajilleen.

Tänään on koettu jännitysmomentteja vanhempieni lähdettyä maailmaa katselemaan. Lentokone ei vain suostunut yrityksestä huolimatta nousemaan Hki-Vantaan kentältä, kun toinen moottori yhtäkkiä sanoi sopimuksen irti. Hommat pitäisi nyt olla onneksi kunnossa ja kone ilmassa. Pikkuisen viherrän kateudesta lomakohteen lämpötilasta.

Tunnepuolella mennään pitkälti Mimson sanoin.


perjantaina, marraskuuta 18, 2005

parveketerroristit

Eilen jo piti kirjoittaa kiukkuinen postaus, koskien meidän talon ylemmissä kerroksissa asuvien tupakoitsijoiden tapaa heitellä tumpit sieltä yläilmoista maahan ja hyvä päivänä räkäistä vielä perään. Ällöttävää, vaarallista, huonotapaista ja montaa muuta. Ompa kiva kulkea siitä parvekkeiden ali odottaen, että tuleeko palava tumppi päähan vai saankohan mukana myös sammuttavan klimpin. Yöks. Vaikka olisi ihan hemmetin hienoa vedellä sitä röökiä ja räkiäkin vielä, mutta koittaisivat pitää harrastuksensa siellä omalla parvekkeella. Ugh. Olen puhunut.

Pitkän ja työteliään viikon päättää työystävän, ilmeisesti melkoisen kosteatkin läksiäset. Ihan kiva päästä tuulettumaan, koska loput viikonlopusta onkin sitten melkoisen kellotettu. Vieraita, messuja, lounastreffit, Tylypahka, yhdellä käymistä ja sen sellaista. Itsehän olen kalenterini buukannut, joten ei auta kuin säntäillä paikasta toiseen. Joululomalla sitten levätään.

Yhteydenpito kilometrien päähän jatkuu edelleen tiiviinä. Ja molemminpuolisesta kiinnostuksesta on mainittu ja annettu merkkejä. Silti on jotenkin sellainen olo, että ei tämä voi toimia. Mutta kuinkas sitä muulla tavoin parisuhdekyynikko voisikaan tästä asiasta ajatella *virn*.

maanantaina, marraskuuta 14, 2005

säännöt hukassa

Olipas mukavan leppoisa viikonloppu. Unta, seurapelejä ja hyvää seuraa. Kyllä sillä naurun määrällä jaksaa taas muutaman näinkin synkeäkelisen päivän kuin tänään on ollut.

Ajatukset pyörii entistä enemmän siellä satojen kilometrien päässä, onneksi on keksitty keinoja kommunikoida muutenkin kuin kasvokkain. Tekisi mieli kutsua Ihastus tänne tai itseni sinne, mutta tuntuu jotenkin kovin äkkinäiseltä liikkeeltä, verrattuna minun normaaliin toimintaan tällä saralla. Pelkään pelästyttäväni toisen ja pelästyväni ehkä myös itse. Hankalaa. Muutenkin kaikki uuden kiinnostavan ihmisen tutustumiseen liittyvät asiat käyttäytymissääntöineen, ovat käyttämättömyyttään vallan kadonneet muistista.
Eikä ne kilometrit yhtään helpota tilannetta.

Mutta perhoset pörrää edelleen vatsassa, yhä ahkerammin. Hymyilyttävä tunne.

perjantaina, marraskuuta 11, 2005

perjantai

Jos on herännyt suurinpiirtein ennen kun edes silmiään ehti unelle ummistaa, niin ei voi hirvittävästi vaatia toimintaa tuolla korvien välissä. Aamun touhotin tehden valmisteluja vieraille, jotka ilokseni halusivat tulla ennen kuin konttori edes virallisesti aukeaa. Sitten pari pikaista palaveria ja nyt täysi taantumus. Ei jaksa enää mitään.
No olenhan täällä jo ollut lähes täyden päivän, mutta tylsää kun tietää ettei illallakaan ole minusta itselleni, saatika kellekään muulle mitään iloa. Kaadun petiin heti kun kotiin asti itseni saan. Kollega ehdotteli piristävää hörppyä jostain kaappien kätköstä kuulemma löytyvästä perjantaipullosta. Taitaisi toimia kaikkea muuta kuin piristävästi, eikä oikein tunnu luontevalta kiskoa snapsia kaapista näin työaikana, vaikka perjantai onkin.

Minä olen tavannut mukavan miehen. Tai ensimmäistä kertaa tavannut jo aikoja sitten, mutta uudestaan nyt menneenä viikonloppuna. Ja joku siinä ihmisessä kolahtaa. Tässä on nyt sitten muutama päivä vaihdettu viestejä, vähän kaikesta maan ja taivaan välillä. Ja mikä tässä niin erityiseltä tuntuu, on ne niin pitkään kadoksissa olleet perhoset vatsan pohjalla. Ne on nyt taas löytäneet tiensä takaisin minun mahaani. Pikkuisen jopa pelottavaa. Se mikä tekee paremmin tutustumisesta vähän haastavaa, on se muutama sata kilometriä joka välillämme noin maantieteellisesti vallitsee. Katsotaan, katsotaan, mutta hyvältä tuntuu.

keskiviikkona, marraskuuta 09, 2005

säätämistä

Tämä ei ole uusi leiska. Pikkuisen vaan säätelin hommia, enkä jaksanut palauttaa ennalleen. Uusi ilme on jo hyvässä vauhdissa, en tosin ole enää varma pidänkö siitä. Mutta ainahan sen saa tälläinen ei-nörtti kätevästi vaihdettua. Jeah rait.
Sitten, kun jotain oikeasti saan valmiiksi, siinä ollaan ja pysytään ainakin murkkuikään asti. Ni.

maanantaina, marraskuuta 07, 2005

tunnelmaa


Vihdoinkin Hello toimii, kuten pitäisi ja siitä ilahtuneena ikuistin maanantai-illan kotitunnelmani.
Syksyn ja talven iloinen puoli on kyllä se, että voi hyvällä omallatunnolla polttaa aivan tuhottoman määrän kynttilöitä. Ja tunnelmoida.

sunnuntaina, marraskuuta 06, 2005

muistinystyröistä

Kummallinen koulu se rippikoulu, kun jotkut siellä päähän päntätyt asiat pysyvät muistissa vuosi toisensa jälkeen, vaikkei niitä asioita usein sieltä muistista esiin kaivettaisi.
Rukoilkaamme, ja huomaan toistavani muiden kanssa Isä meidän rukousta täysin prikulleen oikein ja oikeilla äänen painoilla.

Tai seuraavaksi virsi se ja se, ja jo ensimmäisistä sanoista muistuu mieleen loputkin ja myös oikea sävel.


Monet muutkin asiat voisivat jäädä noin tiukasti kiinni muistinystyröihin. Myös jotkut hyödyllisemmät ja useammin käytettävät.


Pappani siunannut pappi oli vähän liian äkkijyrkkä minun makuuni. Sama pappi siunasi mummuni muutama vuosi sitten ja silloin jo hämmästelin joitan hänen kommenttejaan. Nyt en enää yllättynyt, mutta oudoilta jotkut asiat silti tuntuivat. Jotenkin liian lopunajan hajuisilta. Hautajaiset toki ovat ihmisen maallisen elon viimeinen matka ja pyhäinmiestenpäivä velvoittaa puhumaan vainajista ja kuolemasta. Mutta liian moni viittaus siihen, että me kaikki olemme täällä vain käymässä ja meidän kaikkien elonhetki lähenee loppuaan, alkoi tuntua melko ahdistavalta.
Varsinkin kun muutenkin oli paha mieli ja kyyneleet poskilla.

yks vee

Paljoon onneeeaaa vaan, paljooon onneeaaaa vaaan, paljooon onneeaaa blogini, paljoon oonneeeaa vaan.

Myöhästyneesti. Synttäripäivä oli oikeasti jo eilen.
Kahvit ja skumpat tarjoan sitten, kun saan uuden leiskan kohilleen. Palikat on jo valmiina, nyt täytyisi löytää aikaa ja hermoja säätämiseen.

torstaina, marraskuuta 03, 2005

väsymystä

Eilinen päivä oli todella väsyttävä, henkisesti siis. Takana huonosti nukuttu yö, taas. Pari tuntia sairaalassa moikkaamassa, onneksi hyvin toipuvaa potilasta. Lisää erittäin ikäviä uutisia niille läheisille ihmisille, jotka ovat mielestäni viime aikoina oman osansa jo hetkeksi saaneet. Onneksi uutiset muuttuivat illan mittaan positiivisemmiksi, vähemmän pelottaviksi. Mutta kyllä se taas hetkeksi pysäytti.
Kotona kunnon ruuan kokkaaminen vaihtui pastaan ja pestoon. Ja pastalautanen sylissä sitten myös nukahdin sohvalle. Eli niin väsy päivä.


Huomenna hautajaiset. Raskas päivä edessä. Tuleva viikonloppu on pyhitetty unelle ja ehkä mun uudeksi kämppikseksi tänään muuttaneelle pelimasiinalle.

tiistaina, marraskuuta 01, 2005

valoa taivaalla

Valoilmiöt taivaalla jatkuvat. Tosin onneksi vaarattomammin kuin eilen.
Mansessa juhlittiin tänään
Punaista julistusta ja juhlat päätti, kesken kotimatkaa minut täysin yllättänyt ilotulitus. Olipa aikas hieno illan piristys.

Lisää
punertavaa voi löytää myös pilvettömältä yötaivaalta. Niskat kenossa kannoin roskapusseja, kun yritin pongata kyseisen planeetan. Aika helposti se kyllä erottuu ihan paljaalla silmällä.

-----


Blogini täyttää ihan justiinsa vuoden ja vauva-aika on siis auttamattomasti ohi. Ja eihän yli vuoden vanha enää voi potkuhousuissa temmeltää, joten uusi leiska on tekosissa. Se koska saan sen valmiiksi ja viriteltyä tänne, kaikkea sotkematta ja kadottamatta, on eriasia. Mutta yritys on kyllä kova ehtiä vaihtaa vetimet synttäripäiväksi.

muumio

Olen niin väärässä paikassa. Oli ajatukseni tänään, kuunneltuani aamun tunnit hapatusta, jargonia ja tämän alan slangia. Eikä siinä kuuntelemisessa vielä mitään, mutta että kaikki se useampien korviin käsittämättömältä kuulostava tuotos, kuulosti omassa päässäni varsin ymmärrettävältä ja selkokieliseltä.

Pari vuotta sitten se olisi ollut yhtä mössöä minunkin päässäni, mutta kuinka tässä on näin päässyt käymään. Minusta on tullut sellainen, johon olisin muutama vuosi sitten nauraen todennut, että "ei tosiaan". Minän haluan sellaisiin oikeisiin töihin. Ihmisten pariin ja työskentelemään ymmärrettävien asioiden kanssa.

Minusta on tullut kaiken sellaisen aamulla kuunnellun potaskan ymmärtäjä ja tulkki, sekä elottomien laitteiden kanssa päivänsä viettävä muumio.

Olisikohan jossain vaikka vappuhuiskan paikka auki?