lauantaina, syyskuuta 03, 2005

känkkäränkkä

Lukeeko otsassani "kaikki moniongelmaiset miehet tänne"? Tuntuu, etten muita tapaakaan. Tai ainakin tänään baarissa, liian moni vanhoista tutuista tuli vastaan. Ahistaa. On se kumma, että tietämättäni voinkin olla noin ihana ja kaunis. Apua.

Kohta nukkumaan mennessäni en myöskään kovasti kaipaa ihmistä vierelleni tai parisuhdetta elämääni. Olen hyvin tyytyväinen saadessani valloittaa koko satakuusikymmentä senttiä kertaa kaksisataakymmenen, ihan itse ja poikittain.
Hyvän ystäväni, varsin tuoretta, parisuhde-elämää koetteli tänään mustasukkainen känkkäränkkä. Oikein niin, että vaatteista riepotteli ja teki pesäeroa.
On se kumma kuinka pienen pahan noidan ollessa parhaimmillaan, televisio on se tärkein asia mikä pitää suhteesta pelastaa takaisin itselleen. Kuinka olisi vaikka, että "mistä sinä oikein hermoistuit" tai " voidaanko jutella tästä huomenna selvin päin". Mutta kun ei. "Mä tuun hakeen sen töllön heti huomen aamuna" on tärkeintä ja kauneinta, mitä riidan jälkimainingeissa voit toiselle puoliskollesi sanoa. Eipä paljon lohduta ei.


Loppuilta menikin sitten drinkkejä kumotessa ja tilitystä kuunnellessa. Eipä mitään, siksipä ystävät ovat. Mutta kyseisen tilityksen aiheuttajan käytös oli kyllä sen verran ala-arvoista, että jos lähiaikoina samoihin maisemiin osutaan, niin en ehkä pysty olemaan hiljaa.


Huomenna tarjolla grillausta, punaviiniä ja maailmanparannusta. Ei huono päivä edessä siis.