perjantaina, syyskuuta 23, 2005

hymyillen kipuilua

Pillerihumalassa on hyvä olla, lallallaa. Tunnen itseni superfiksuksi mittaillessani etanan vauhdilla kotini neliötä, lallallaa. Vaikkakin lääkärin määräyksestä, koska istuminen on pahasta, lallallaa. Olen sekaisin, lallallaa.

Olen ollut päivän kotona ja seinät kaatuu päälle. Suurin syy on ehkä siinä, ettei mitään pysty tekemään, ainakaan ilman tikarin pistoa selässä. Tosin kun noita pillereitä nappaa tarpeeksi, niin ei satu ollenkaan niin paljon ja jopa hymyilyttää. Taisi lekuri sekoittaa särkylääkkeet onnellisuuspillereihin.


Mutta kohta ilo nousee vielä entisestään ja matka kohti Helsingin menoja alkaa. Tänään riittää nuo kivun poistajat ja hymyn tuojat pään sekoittajaksi, mutta huomenna heitän tabut narikkaan ja puudutan koko kropan siiderillä.


Eihän elämä voi pysähtyä muutamaan puukkoon selässä ja istuminenhan on yliarvostettua ja tylsää. Ja positiivinen suhtautuminen asiaan kun asiaan, on välillä vähän hankalaa. Mutta yritän.