tiistaina, elokuuta 30, 2005

suklaata ja sarvia

Eilisistä tökkijöistä lähes kaikki ovat vielä paikalla. Otsan sarvikin on ilmaantunut näkyville, jättimäisen, kipeän ja erinätin finnin muodossa.
Tämän päiväisen koulutuksen aikana ehdin tuhota kolmatta litraa kofeiinipitoisia juomia ja aivan varmasti ainakin kilon
lihottavia paheita. Saldoksi jäi noin kolmen lisäkilon lisäksi, muistot jo opiskeluaikoina ahdistaneista tilastomatikan tunneista ja lisääntynyt päänsärky siitä ilosta, että uusien neuvottelutilojen ilmastointivehkeet on aivan perseestä. Siitä onkin sitten huomenna mukava jatkaa kurssittautumista.

Viikonloppuna olisi vanhojen työkavereiden kokoontumisajot. Mutta juurikin nyt tuntuu siltä, että minun olisi parempi tällä mielialalla pysytellä kotona, jos haluan heidän kavereina pysyvänkin.


Torstain pitäisi kai sanonnan mukaan olla toivoa täynnä. Niin sen piti olla täälläkin. Ja
kaunissilmäinen törmäyskurssilla. Mutta tänään syömäni suklaakilon jälkeen, ainoa mihin minussa voi törmätä, on otsan sarvi ja sen ihan varmasti kohta ilmaantuvat kaverit.
Valtavan valloittavaa.


Ja kaiken kruunaa se, että ystävällisyyden puuskassani, olin yställinen myös Herra Höyryveturille, johon törmäsin jo ennen lomia. Onnittelin innostuksissani häntä uudesta tyttötuttavuudesta, herra tosin taisi yllättäen tulkita sen pikkuisen erilailla. Ja nyt olen taas niin saatanan ihana!


Taidan painua peiton alle, katsomaan mitä tapahtuu
Mullan alla. Sopii tunnelmaan.