maanantaina, heinäkuuta 25, 2005

countdown

Koti on kohtuullisessa kunnossa, jotta tänne on mukava palata neljän viikon kuluttua. Kaikki tarvittava (toivottavasti) on myös onnistuneesti saatu tungettua rinkkaan. Puuh. Miksi aina pitää jättää kaikki viimetippaan. Koskaan ei voi ottaa edellisestä kerrasta opikseen.
Kohteessa lämpötila kolmenkympin huitteilla, joten kesä jatkuu vielä.


Päivittelen tänne satunnaisesti, sikäli mikäli törmään retkelläni nettikahviloihin. Neljä seuraavaa viikkoa siis hiljaisempaa.

Nyt sujautan itseni unelle puhtaiden lakanoiden väliin kolmeksi tunniksi, jonka jälkeen rinkka selkään ja menoksi.

Kwaheri!

perjantaina, heinäkuuta 22, 2005

loma

loma loma loma loma loma

Se on nyt tässä ja nyt. Edessäni. Vaikka sataa ei harmita yhtään. Melko rauhallinen mieli.
Tämän jälkeen työkone kiinni, kassi kainaloon ja menoksi. Sateesta huolimatta kurvaan katsastamaan Kukkaisviikkojen kunniaksi avatun Keskustorin herkkupöydän. Maha täynnä sitten moikkaamaan kavereiden uutta perheenjäsentä, kummisetänsäkin sopöksi kehumaa herraa.

Siis lomille lomps!

torstaina, heinäkuuta 21, 2005

one day to go

Ei minusta taidakaan olla pyöräkorjaajaksi. Vitos ja kutos vaihteet pelittävät hienosti (mitä nyt pikkuisen ruksuttaa ja rätisee), mutta jos vaihdan inankaan pienemmälle niin vauhti tyssää kokonaan. Ei vissiin oikein kohtaa ne rattaat ja ketjut. Hitsi.
Täytyy nakittaa joku viemään menopeli lääkäriin, sillä välillä kun itse reissuan. Muuten se on (tunnen itseni) ensi keväänä pyöräilykauden alkaessa, ihan yhtä huonossa jamassa.


Huomenna viimoinen työpäivä ennen lomaa. Tänään jo sille parilla siiderillä kippisteltiin, koska osa nyt myös lomailun aloittavista lentää heti aamusella muihin maihin.


Villiä oli meno Mansessa torstai-iltana. Jengi jahtaa toisiaan kivenmurikoin ja rikkinäisin pulloin varustautuneena ja ryövää polkupyöriä, siinä kaikkien näkevien silmien alla. Poliisin totemus kaverille, jonka pyörä yritettiin pölliä, "meillä on nyt muita kiireitä". Ainakin kaksi pyörää sai tänä iltana uuden omistajan Keskustorilla. Hyvä meininki.

keskiviikkona, heinäkuuta 20, 2005

iloa ja surua

Hommat lähes pulkassa, lähtö lähenee. Pohdittiin tuossa kanssalähtijän kanssa viikonloppuna sitä, kuinka nuorempana pelkkä tieto tulevasta matkasta herätti sen matkajännityksen tunteen.

Sellaisen, ettei jaksaisi enää päivääkään odottaa.

Sellaisen, joka karkoitti yöunet matkaa edeltävien viikkojen öinä.

Sellaisen, joka laittoi miettimään mukaan otettavia pakattavia jo hyvissä ajoin.

Sellaisen, joka pohditutti, onko kaikki varmasti suunniteltu ja varattu.


Nyt ei ole sellaista näkynyt. Tai ei enää muutamaan reissuun. Innostusta kyllä löytyy ja odotusta. Mutta huomattavasti hillitymmin. Ei sillä lailla hötkyilytä enää. Liekö kokemuksen mukanaan tuomaa varmuutta. Luottamusta siihen, että hommat hoituu ja uskoa siihen, että reissusta tulee loistava. Täynnä uusia ja ihmeellisiä asioita oleva.


----------


Matkavalmistelujen lomassa sydäntäni puristaa tieto siitä, että isäni isä joutui taas sairaalaan. Taas siksi, että hän on siellä välillä viettänyt pitkiäkin hetkiä. Aina välillä olemme me vuoteen vieressä seisseet olleet varmoja, ettei hän sieltä sinisten lakanoiden välistä enää nouse. Mutta muuksi on pappani luulomme osoittanut. Voimakas sydän, jo paljon kestänyt.

Nyt näyttää kuulemma taas todella huonolta. Kuumehoureinen ja ajoittain tajutonna. Sunnuntaina menen katsomaan ja toivottavasti en vieläkään viimeistä kertaa.
Olen miettinyt pyydänkö vanhempiani ilmoittamaan minulle reissun päälle, jos se lopullinen tapahtuu. Mitään en voi sieltä käsin tehdä, enkä ketään auttaa. En voisi muuta kuin surra ja se ei taida siellä auttaa ketään.

Itkettää.

maanantaina, heinäkuuta 18, 2005

nahjus, nahjuksempi, nahjuksein

Täällä on tainnut talonmiehen akka käydä sotkemassa paikat ja sitten kun vielä joku lorvinahjus majailee asunnossani niin onhan oltavat juuri sen mukaiset.
Roskat sentään sain raahattua heille osoitettuun katokseen, mutta siinäpä se melkein sitten oli. Monen tunnin saldo. Hyvin saa aikansa kulutettua olemalla mukatehokas, mutta tekemättä silti mitään. Imuri tuijottaa syyllistävästi ja puhtaat matot köllöttävät sohvalla, odottaen lattioiden luuttausta. Kuinka voikin olla näin vetelä fiilis. Kroppa on tainnut jo aloittaa lomamoodiin siirtymisen. Kaiken pakollisen ja tarpeellisen hoidettavan kannalta, hieman liian aikaisin.

Potterikin odottaa vielä kaupassa, varattuna ja maksettuna kylläkin. Mutta ne roskatkin olisivat viemättä, jos se eepos olisi minulle jo käsiin annettu. Ja olen aikoja sitten sopinut itseni kanssa, että Harry kavereineen lähtee viihdyttämään lähestyvän matkani lento- ja junaosuuksia, joten turvallisempi paikka sille kirjalle on kaupassa ensi viikonloppuun saakka.

Ja olenhan minä mukatehokkaana kuunnellut uutta levyä ja fiilistellyt. Muistellut keikkoja ja tunnelmaa. Huomattavasti paljon kivempaa puuhaa kuin kodin putsaaminen.

You’ve got to stop that plane, turn to around
Turn it around

You’re my magic star, don’t fly too far from me

For me, can’t you see

There’s a hole in my soul

And I’m losing control

And it’s not too late for you to be my magic star

Come and save me baby

I’m so sorry to tell

I think control may not help

Can’t it stay the same cause your on my wing

Gotta stop that plane and come and save me


- Talulah, Jamiroquai -

sunnuntaina, heinäkuuta 17, 2005

sade

Ihana ja raikastava sade on vihdoinkin täällä. Ei niin, etten helteestä pitäisi. Kovastikin. Mutta kyllä sateellekin pitää välillä antaa tilaa.
Tuntuu siltä, että tänä yönä nukun vihdoinkin hyvin. Avoinaisesta parvekkeen ovesta tulviva viileän raikas ilma ja pisaroiden ropina, tuudittavat minut aivan varmasti sikeään ja kauniskuvaiseen uneen.

Pimeät illat altistavat minut aina tunnelmallisuudelle. Vaikka kotini kuumuudesta koitan päästä eroon, oli minun aivan pakko sytyttää muutama tuikku pimeää iltaa valaisemaan.
Nyt kun olisi vielä joku, jonka kanssa katsella liekkien leikkiä ja nauttia sateisesta yöstä.

lauantaina, heinäkuuta 16, 2005

irronneet ketjut

Blogger sucks! Oisin kirjotellu jo vaikka mitä aamusta alkaen, mutta ei mun annettu. Höh.

Suu palaa. Torilta mukaan napattu intialainen festarieväs polttaa suuta. Ei pystynyt kuin muutaman haarukallisen syömään, niin ilo loppui siihen. Tulisesta tykkään, mutta jos ei maista oikein mitään, ei ruokailustakaan voi nauttia.


Illan saldo oli puoli pulloa skumppaa, yksi ystävän baarin vessassa tekemä raskaustesti (nega), hyvä keikka, vanhoja treffikamuja, ystäviä, baarin vaihto, toinen hyvä keikka, yöruoka, irronneet pyörän ketjut, online puheliapu, oma rakas koti.


Huomenna piknikkiä ja maailman parannusta puistossa. Illalla kaverin bändin keikka. Eli festailu jatkukoon.

torstaina, heinäkuuta 14, 2005

yöajelu

Jos nyt olisi pimeä talvi paukkupakkasineen, niin minä olisin katsellut unimasan kuvia jo hyvän tovin. Ja olisin myös äreä kuin ampiainen, jos olisin kesken kauniiden unikuvien herännyt puhelimen sointiin. Mutta näin keskellä kauneinta, kuumaa ja kirkasta kesäyötä, tilanne on aivan toinen. Istun parvekkeella, katselemassa lupaavasti pilveytyvää taivasta ja juon päärynävissyä, kun puhelin piippaa.
Ystävällinen veliseni siellä kyselee, josko kesähelteillä töissäolija haluaisi aamulla työmatkavälineekseen ilmastoidun auton. Lomaileville Tammerfestaajille, kun sillä ei kuulemma ole aamuisin käyttöä. Ompa kumma.


Ei haittaa yhtään, että joudun hetkeksi poistumaan pilviä katselemasta, kuskatakseni veljen takaisin kotiinsa. Eikä haittaa sekään, että sain hetken nauttia viileydestä ihollani, huristellessani ilmastoidussa autossa pitkin Tampereen alakaupungin raitteja.

Taidan mennän vielä hetkeksi parvekkeelle nauttimaan, toivottavasti kohta alkavan, sateen odotuksesta. Ja lasillisesta kylmää siideriä.

keskiviikkona, heinäkuuta 13, 2005

sovinistigrilli

Minulla on nyt kasa puhtaita mattoja, useampi kuin asuntooni tällä hetkellä sopii edes. Kukahan vielä saisi tämän asunnon siihen kuntoon, että viitsisi ihanalta tuoksuvat puhtaat matot levittää lattialle. Jos kodin voisi siivota ulkona, helteestä nauttien, niin kotini olisi aivan putipuhdas. Mutta kun ei voi, niin ei ole.

Pesuhetken jälkeen kutsuin itseni ystävälleni grillaamaan. Muuten ihan hyvä, mutta kaasugrilli ei sitten suostunut käynnistymään. Ohjeitakin oli kyselty jo etukäteen, koska tiesimme miespuolisen talon asukin olevan sinttejä narraamassa. Vaikka kaikkemme teimme ja ihan käsikirjoituksen mukaan, niin muuta ei ilmoille ilmaantunut kuin melkoinen määrä kaasua.
Talon emännälle oli kuulemma aiemminkin käynyt saman vempeleen kanssa näin eli ilman miestä ei suostunut kaveri syttymään.
Eräs hädässä-ystävä-tunnetaan sattui olemaan lähistöllä ilta-ajelulla ja tuli katsastamaan tilanteen (lue: rikkinäisen grillin). Kaasu auki, nappi luoteeseen ja pari kipakkaa painallusta. Johan loimahti.
Koskaan en olisi uskonut, että tunteettomat kapineetkin voivat omata sovinistisiä piirteitä, mutta tulipa tuokin todistettua, että kaasugrillien klaanista niitä ainakin löytyy.

Kyllä **tutti. Ensi kerralla vien mukanani kertakäyttögrillin, sen ainakin saan vissin varmasti syttymään.

maanantaina, heinäkuuta 11, 2005

hössönmöttö

Tämä kuumuus tekee minusta hössönmöttöä. Päässä ei liiku sitäkään vähää kuin yleensä ja mitään ei jaksa tehdä. Koti kaipaisi enemmänkin kuin pientä kohennusta, mutta en saa näillä graadeilla siellä aikaiseksi muuta kuin vuorotella sohvan ja kylmän suihkun välillä. Ja kuka sitä nyt kesällä ja auringon paistaessa sisällä mitään kotihommia puuhaa.

Viikonloppu meni pääosin ystävien ja siiderin parissa, terassilta toiselle hypellessä.
Perjantaina nautittiin hyvistä pileistä, loistavasta karaokesta (varsinkin taustalaulajat oli huiput) ja yllättävästä yöllisestä treffiseurasta.
Lauantaina, lähes täyden terassityöpäivän jälkeen, jorattiin kuumissa tunnelmissa ja kansainvälisessä seurassa rokkiklassikoita. Kanssapilettäjien oluset olivat niin kovasti pilehengessä mukana, että niitä taisi tulla nautittua enemmän ulkoisesti kuin sisäisesti. Virkistävää kieltämättä niinkin päin *virn*.

Kaverit soittelivat juuri, että terveisiä järveltä ja purjeveneeltä. Ei ole reilua ei, tämäkin tahtoo seilaamaan.

perjantaina, heinäkuuta 08, 2005

sidu

Hihii, se on sitten niin kuin perjantai, ihan koko päivän.
Viime viikonloppu meni niin rauhallisissa tunnelmissa, että menojalkaa kovasti jo vipattaa. Varsinkin kun parin tunnin päästä kutsuu keskustan kattoterassi ja kahden ystävän vanhenemisjuhlat. Kyllä ne vaan onneksi muutkin vanhenee.

Omituista, että heinäkuu on jo pitkällä ja festitkin jammaillaan jo ensi viikolla. Joku ryökäle on taas varastanut puolet minun kesästäni, ihan huomaamatta.
Mutta ei anneta sen häiritä ja nautitaan kesästä niin kauan kun sitä tänä vuonna riittää. Nyt lähden kulkemaan siiderin kuva silmissäni kohti keskustaa. Adijös!

torstaina, heinäkuuta 07, 2005

sätkintää

Täällä sätkii ja pätkii, valot sekä koneet. Vaikkei enää sada ja jyrise, taitaa tämä vielä olla sen Mansessakin riehuneen ukkosen herran jälkijyrinöitä. Melkoinen oli kyllä mylläkkä.
Koitettiin ystäväni kanssa molemmat reppuinemme suojautua saman kertakäyttösadetakin alle piiloon. Mutta jos sataa viistoon ja vielä myrskyää, niin tuollainen kapistus, varsinkin kahden ihmisen päällä on aikas turha. Tai siis ihan turha. Hyvä naurut siitä yrityksestä kuitenkin saatiin ja itsemme sellaiseen miss wet t-shirt kuntoon.

---------


Olen nukkunut viime yöt aivan hurjan huonosti. Pääosin siksi, että asuntoni kävisi näillä keleillä turkkilaisesta saunasta. Sen verran on nihkeät ja kuumat oltavat näiden neliöiden sisällä, ettei uni oikein tule ja kun tulee, niin kovin rauhattomana. Parvekkeen oveakaan ei voi pitää auki, kun viereisen lammikon kaikki sorsat ja lokit pitävät soidinmenojaan.

Pitäisi varmaan ostaa sellainen
pörriäinen tännekin talouteen lemmikiksi. Helppohoitoinenkin se olisi, kun ruuaksi kelpaa tuo Tampereen Sähkön tarjoama eväs ja hänen seuransa tarjoaisi minulle varmasti viime aikaista sikeämmät unet.

keskiviikkona, heinäkuuta 06, 2005

tehoton tehokas

Kiireisen työkevään jälkeen on vaikea sopeutua siihen, että enää ei olekaan niin kiire. Ehtii jopa ajatella mitä tekee ja tehdä asiat rauhassa loppuun asti kenenkään keskeyttämättä ajatusta jopa kokonaiseen tuntiin.
Ehtii myös olla tehoton ja saada itsensä kiinni lasittuneinen katsein ulos tuijottamisesta tai surffailusta ihan muilla kuin työhön liittyvillä sivuilla. Sallittua kai sekin joskus, väliaikaisen satunnaisesti.

Täytyy silti todeta, että vaikka onkin välillä ihanaa tehdä hommia niin, ettei kukaan hengitä koko ajan niskaan ja muistuttele umpeutuvista aikarajoista, niin silti väitän olevani tehokkaampi kiireessä. Tunnen jotenkin saavani enemmän aikaan ja nautin niistä hetkistä, kun kaikki tuntui kaatuvan päälle ja tunnit loppuvan vuorokaudesta, mutta loppupeleissä kaikki asiat kuitenkin asettuvat paikoilleen ja järjestykseen. Tulee sellainen että-mä-olen-hyvä fiilis ja kukapa sellaisesta hyvästä minästä ei tykkäisi.

----------

Minulla on uusi, kauan kaivattu
rakas. Se ei ole ihan sellainen mitä olen tässä viime viikot hinkunut, mutta reenataan nyt tällä ja vaihdetaan sitten omien kykyjen parantuessa taidoiltaan parempaan.
Tästä eteenpäin se tulee mukanani ihan kaikkialle eli sori vaan kaikki valokuvassa esiintymistä inhoavat ystävät ja toverit, teille on juuri syntynyt ihan ikioma paparazzi.

Uuden kullan ansioista pääsen myös hyvällä syyllä palauttamaan mieleeni, että mitä kaikkea minä osasinkaan sillä PhotoShopilla tehdä. Vinkeää.

tiistaina, heinäkuuta 05, 2005

polttava lamppu

Nonniin, nyt on ojat peitetty ja mutkat oikaistu. Asiat on siis taas kerran pulkassa, kunnes uusia yllätyksiä tulee nurkan takaa. Niitä osaa jo pikkuisen niin kuin odottaa, niin monesti tässä on jo käsiä taputettu yhteen ja seuraavassa hetkessä kiristelty hampaita paniikin hikikarpalot ohimoilla.
Mutta tällä hetkellä hikeä onneksi pukkaa ainoastaan tuo polttavan kuuma lampun loiste tuolla ulkona. Herkkäihoinen ystäväni oli eilen saanut rusketusraidat aikaiseksi paidan läpi, uskottava se on kun toinen näyttää. Aika hurjaa. Sen kyllä olen jo älynnyt ymmärtää, että varjossakin ruskettuu, mutta että vaatteiden läpi.

Kohta tarkastamaan pari potentiaalista uutta kotia ja sitten katsastamaan miltä EM kisojen pelikentät näyttävät. Itse en todellakaan ole kisaajana, mutta kannustajana sitäkin enemmän. Paikan päälle saa tulla katselemaan, jos laji kiinnostaa!

maanantaina, heinäkuuta 04, 2005

ojia ja mutkia

Lahna on palannut, hipiä pikkuisen ruskeampana kuin ennen kallioita. Ihana paikka, olisipa sellainen itselläkin, aivan oiva pakopaikka pahalta maailmalta. Mutta mukavaa oli että kutsuttiin ja kutsu on voimassa kuulemma non-stop koko kesän, eivät raukat tiedä minkä erheen tekivät.

Konttori (ei siis se baari, vaikka kiva onkin) on kuten epäilinkin, hiljainen kuin huopatossutehdas. Ja nekin harvat ketkä täällä ovat, tekevät pätkäpäivää tai etäsellaista. Houkuttaisi itseäkin joku päivä roudata läppäri omalle parvekkeelle ja tehdä töitä nauttien samalla auringosta. nam.

Juuri silloin kun luulee, että nyt on kaikki mahdolliset ojat ja mutkat on matkan suhteen tarkistettu, niin sitten tulee eteen suuri pulma. Olemmekin kuulemma (siis ehkä), saaneet väärää infoa mahdollisuudesta saada passiin tarvittavia leimoja matkan varrelta eli nyt se ei sitten niinkuin onnaisikaan. Ja paluulento on kuitenkin siitä maasta, mihin niitä leimoja ei vielä ole. Ja koska passi on parhaillaan matkalla hakemassa muita leimoja, niin näihin lisämatkoihin ei kyllä ole aikaa. Soiteltuani ympäri maailmaa (vielä huonommat virastojen palveluajat kuin täällä meillä), sain itseni vakuutetuksi siitä, että homma onnistuu reissun varrellakin. Päivä siihen tosin täytyy uhrata, mutta mielummin niin sitten. Ehkä sitä joskus oppii hoitamaan tällaiset asiat hyvissä ajoin. Ehkä.

sunnuntaina, heinäkuuta 03, 2005

lahna

Uni on ihana asia ja auttaa myös moneen vaivaan, kuten tähän ikävään kesäflunssaan. Ei tämä olo nyt vieläkään ole mikään supermegahyvä, mutta parempi ja se riittää minulle.
Sininen taivas ja aurinko ilahduttavat tänäänkin, joten minä hyppään kesämekkooni ja hurautan ystäväni mökille. Minut löytää siis tämän päivän ajan muutaman kymmenen kilometriä Tampereelta sivuun, makaamassa lahnana rantakalliolla.

tieteellisesti todistettu

Minä kanssa, kun toisetkin

Take the MIT Weblog Survey
Muutkin saa osallistua!

lauantaina, heinäkuuta 02, 2005

duhaisia mietelmiä

Back at the virtual world. Pienomuotoisia onkelmia yhteyksissä oli havaittavissa eilen illalla ja tänä aamuna. Vaihdoin salasanan töissä eilen ja se sitten ei jostain syystä suostunut pelittämään täältä kotoa, ilman pikku jippoja ja kaverin apua. Sitten kun salasana toimi, niin ei toiminut netti. Oliko vika palveluntarjoajan päässä vai samassa paikassa kuin salasanapulmakin, sitä en tiedä. Pääasia on, että nyt homma toimii. Meinasi jo tulla vierotusoireita.

--------

Ei se flunssa sitten vaan hurauttanut ohitseni, vaan jäi nauttimaan seurastani pidemmäksikin aikaa. Valitettavasti. Kuumetta ei kai ole, mitata en ole jaksanut ja mittarinkin on kadossa, mutta ikävän paljon eritteitä irtoaa nenästä ja nielusta. Ei myöskään ollut mukava olla ravintelissa evästämässä, kun joka kerta kun sain suun täyteen ruokaa, tuli aivastus. Niin nokkela sentään olin, että lautasliina oli koko ajan hollilla, estämässä ruuanjakelua ympäri pöytää. Mutta nautinnolliseksi sitä ruokailua ei voi mitenkään kuvata.
Onneksi uneton duhadenä voi iloita siitä, että kerrankin töllöstä tulee ohjelmaa aamutunneille asti!

--------

Ja vielä taidosta, jota täytyy reenata. Tilannetaju.
Meinasin torstaina pudota työpaikan kaffetaukotilassa tuolilta, kun aivan über hyvännäköinen poika putosi taivaasta siihen viereeni seisomaan ja kysymään erään kollegani olin paikkaa. Ei-yhtään-tilannetajuisena sitten vastasin, että siellähän tuo huoneessaan näytti äsken istuvan. Yhtään viksumpi olisi sanonut, että syömässähän tuo, mutta kyllä sinä voit jäädä kanssani tähän kahvihuoneeseen odottelemaan.
Joskus sitä ei ihminen vain tajua parastaan.

perjantaina, heinäkuuta 01, 2005

Esterille

Kuulehan Esteriseni. Sovitaanko nyt niin, että se jonka olen siellä pilven reunalla suututtanut, siis juuri se joka käskee sinun tyhjentää varastosi juuri silloin, kun minä olen keskellä ei mitään suojaa, sateenvarjotonna. On nyt kostonsa saanut. Jookos.

Eilen päästelit ensin varastosi niskaani aivan yllättäen ja koska se ei epäilemättä ollut tarpeeksi *sööörprais*, niin ryöpsäytit vielä toisen lastin myöhemmin oikein rakeiden kera päälleni. Niin kuin kaupanpäälle, jos en vielä ollutkaan tarpeeksi märkä. Ei siinä mitään, juurihan pääsin kehumasta että sade on ihan kiva juttu. Oma moka siis. Mutta yritä nyt ****lauta tajuta, ettei se ole kivaa silloin kun tarkoituksena on käydä vähän shoppailemassa ja vaatteita sovittelemassa. Se puuha ei ole kovin mukavaa, jos olo on kuin juuri vaatteet päällä järveen heitetyllä. Ei ole kiva, ei.

Ja tänään. Tänään olin valmistautunut sinun yllätyksiisi sateenvarjolla. Hahaa, ähäkutti kattimies, päihitimpäs. Mutta, mutta. Sinäpä olitkin liittoutunut ystäväni auringon kanssa ja annoit hänen huijata minut jättämään sontsan autoon. Ja sitten sinä iskit taas, keskellä paljasta katua, ei yhtään pelastavaa katosta lähimailla. Ja sama olo oli taas kuin eilen, uitettu rotta. Ja kiukkuinen kuin mikä. Vielä minä sinulle näytän rakas Esteri.