tiistaina, kesäkuuta 07, 2005

pihvi kadossa

Asian vierestä, eikä edes niin kovin läheltäkään, ilmoitan täten, että olen kadottanut koneeni sisuksiin fileen. Ei liha eikä kana, vaan sellainen dataa eli tietoa sisältävä filukka, jonka ehdottomasti tarvitsisin, jotta saisin äärettömän hianon jutskahommelin toimimaan. Kaksi muuta tarvittavaa pihviä on kyllä löydössä, mutta se kaikkein pienin, mutta tärkein leikkii nyt kanssani hippaa.

Ja tunnin hippailun jälkeen minä alan olla kaikkea muuta kuin hippastuulella. Aina ennenkään tämä edessäni nököttävä putki ja sen sielu, eivät ole parhaimpiin ystäviini lukeutuneet, mutta että vielä menevät ja värväävät, juuri sen tärkeimmän paistinkin sitten leiriinsä.

Ei siinä niinkuin muuta, mutta jos kovin kauan vielä, tuo tärkein, onnistuu pysyttelemään piilossaan. Niin sitten ovat vaarassa jo ne kaikki hienot ahdistusta tuovat termitkin, kuten tavoitteet, deadline, katselmointi ja niin moni muukin yhtä yököttävä asia.

Juuri nyt tekisi mieli nousta seisomaan, tässä omassa ihanassa kubiikkelissani ja huutaa ihan täysillä ja monta kertaa, joku todella ruma ja ikävä sana. Naapurikin on jo lähtenyt, joten eipä voisi hänkään puuhilleni naureskella. Turpaan tosin saattaisi tulla, jos nyt erehtyisi minulle virnistelemään. Tämä ei ole vähimmässäkään määrin huvittavaa.