torstaina, kesäkuuta 30, 2005

passi ja raastinrauta

Eilen uni voitti kesken bloggaamisajatuksen, joten kirjuutellaan tänään osin eilisiäkin juttuja. Onko se nyt niin päivän päälle. Nääh.

Minulle on ilmeisti tulossa kylään joku typerä kesäflussa. Kurkku on kuin raastinrauta ja nenästäkin valuu jotain nestettä. Kylmäkin on.
Mahtoikohan kostoksi iskeä, kun eilen kotona patsastelin alusvaatteisillani, uusi rinkka selässä ja vaelluskengät jalassa. Vähän niin kuin olisin jo ollut kuuman auringon alla, vaikka ulkona Esteri tarjosi koko laidallisen rakeineen päivineen.
Höh. Ei ole kiva olo, toivottavasti on vain ohikulkumatkalla.

Nyt on uusi passi plakkarissa, ainakin tämän päivän, kunnes taas lähtee matkaan ja noutamaan muutaman reissussa tarvittavan leiman itseensä. Kymmenen vuotta olen sillä suomalaisen sinisellä passilla maailmaa matkannut ja täytyy kyllä sanoa, ettei oikein tunnu omalta tuo punakantinen. Jonkun paksun muovilätyskänkin ovat sinne kansien väliin mätkäisseet. Ei tunnu punakantinen enää yhtään niin mukavalta kuljetella takataskussa. Taidan olla niin muutosvastahankainen suomijuntti, että hankin uudelle ystävälleni tutun väriset irtokuoret. Enhän sitä kiireessä edes löydä tuota kapistusta mistään laatikoiden kätköistä, kun pitää ihan väärän väristä etsiskellä.

Eilen oli ajatuksissa kirjoittaa muistakin asioista, mutta päätin tällä kertaa harrastaa karsintaa (ensimmäisen kerran tämän blogin historiassa) ja jättää ne asiat ja ajatukset tämän palstan ulkopuolelle. Sitä onko se hyvä vai huono merkki, en ole vielä päättänyt.

Kohta juhlistamaan vanhempieni pitkää yhteistä taivalta. Onnea ja halauksia!

tiistaina, kesäkuuta 28, 2005

onnellinen, iloinen, hymyilevä

Tämä päivä on ollut kovin hyväntuulinen ja hymyilevä. En oikein ole vielä löytänyt mitään täsmäsyytä siihen, mutta varmaankin monien asioiden summana minä tämän olon sain.
Työstressi helpottaa ja loma lähenee, luulen että siinä ne on tiivistettynä. Minun aurinkoisen mieleni tuojat. Sadekaan ei tänään haitannut, se oli oikeastaan varsin mukavaa. Raikasta.

Jos ei ole mitään pakollisia ulkopuuhia, sadepäivät ovat varsin mukavia. Ulkonakin. Roskia viedessäni pukeuduin sadetakkiin ja roskat dumpattuani jäin pihassa oleviin keinuihin keinumaan. Lapsetti, mutta oli hauskaa. Jos olisi ollut kumpparit jalassa, olisin vielä hypännyt pommin lailla muutamaan suureen vesilätäkköön.

Muutenkaan ei kovasti jaksa surettaa tämä keli, kun tiedän että lomani vietän suuren ja kuuman auringon alla. Itsekästä, mutta totta.


Matka tuntuu koko ajan enemmän todelliselta. Siitä on puhuttu jo niin kauan, että välillä iski jo pelko, että tuleeko tästä oikeasti jotain. Sellainen tunne, että kun jotain toivoo ja odottaa kovasti, mutta kuitenkin taustalla kummittelee ajatus siitä, ettei toiveesta oikeasti voi tulla totta.

Mutta tosiaan, nyt on maksettu lennot, junat ja varattu osa majoituksista. Enää, kun saan kaiken tarvittavan mahtumaan tuohon uuteen rinkkaan, niin avot ja matka voi alkaa. Muutamana viikko vielä tosin pitää jaksaa, mutta voihan sitä jo rinkka selässä täällä kotiseinien sisällä fiilistellä *virn*.


Naurattaa kyllä vähän tämä oma suurin paheeni. Vaikka tätäkään reissuelämystä ei ole vielä koettu, vasta kun oman pään sisällä ja netin avulla virtuaalimatkailemalla, on mielessä jo uudet kujeet uudeksi vuodeksi ja alkukevääksi. Mutta ainahan ihmisellä pitää olla unelmia ja jotain mitä tavoitella. Olipas hieno perustelu rahan tuhlaukselle *hymyilee*.


Shiny happy people laughing
Meet me in the crowd
People people
Throw your love around
Love me love me
Take it into town
Happy happy
Put it in the ground
Where the flowers grow
Gold and silver shine

Shiny happy people holding hands
Shiny happy people laughing

Everyone around love them, love them
Put it in your hands
Take it take it
There's no time to cry
Happy happy
Put it in your heart
Where tomorrow shines
Gold and silver shine

Shiny happy people holding hands
Shiny happy people laughing

- R.E.M -

maanantaina, kesäkuuta 27, 2005

paluu arkeen, ainakin hetkeksi

Väsynyt, mutta onnellinen. Kuvasi tunnelmiani eilen varsin hyvin. Tai, ehkä todella väsynyt, kun tarkennetaan. Juhannus meni aurinkoisesti, iloisesti, leikkisästi, hiekkaisesti, humalaisesti, nauravaisesti, hymyilevästi, riehakkaasti, halaavasti, rakastavasti, rokkaavasti ja vaikka kuinka monella muulla kivalla tavalla. Peloistani huolimatta, kaikki sujui kuin tanssi. Ei turhia kärhämiä, kaikilla oli kivaa. Ja se asia todettiin moneen otteeseen oikein ääneen.

Väsymys jatkui tänään töissä. Lähes sama olisinko ollut fyysisesti ollenkaan paikalla, koska henkisesti olin todella kaukana poissa. Mutta onneksi kustannuspaikalla oli normaaliin verrattuna hiljaista kuin huopatossutehtaalla, monen kollegan livahdettua juhannuksesta kesälomille. Ja ensi viikolla sieltä ei löydy kuin minä ja pari muuta. Oi sitä autuutta, kun pystyy avokonttorissakin keskittymään johonkin edes hetkeksi, kenenkään keskeyttämättä.


Oma lomakin lähenee uhkaavasti. Tai ei siinä kai muuta uhkaa ole kuin eksoottiset elikot ja trooppiset taudit. Mutta mitä pienistä. Täytyyhän elämässä elämyksiä kerätä *virn*.

Onneksi on paluulennotkin jo maksettu, sillä muuten saattaisi käydä kehnosti ja osua tiskivuoro, sen verran rahaa vievää tämä matkavarustelu tuntuu olevan. Aloittivat rontit sitten vielä alemyynnit sopivasti, että varmasti ehtii ostaa uudet vaelluskengät ja kasan muuta, matkalle varmasti äärettömän tarpeellista ja tärkeää tavaraa. Uusi rinkka löysi jo tänään tiensä selkääni *se oli
ihan oikeasti pakko hankkia*.

tiistaina, kesäkuuta 21, 2005

pahaa mieltä, hyvää mieltä

Juhannuspoppoomme kasvoi yhdellä. The more the merrier, niinhän se menee. Ystäväni, joka kertoi minulle asiasta kysyi vaivaako, tämän kyseisen henkilön osallistuminen juhliin, minua. Vastasin ei. Kysymys toistettiin, koska minusta sai kuulemma sen kuvan, että vaivaa. Toistin vastaukseni, jo pikkuisen kimpaantuneena.
Jälkeenpäin aloin miettiä, että saatoimpa hyvinkin kuulostaa hieman epäilevältä. Hädin tuskin tunnen häntä, ainoastaan muutaman kerran olemme tavanneet. Ja ainakin sen verran tiedän, että väsymätön pilettäjä hänessä piilee ja mikäs sen parempaa seuraa Juhannuksena. Eli syy ei ole tämän uuden osallistujan vaan asioiden, jotka jotenkin, mutkan kautta, assosioituvat häneen.

Vuosi sitten tapahtui muutamia ikäviä asioita, joista moni, tämän ystäväpiirin naispuoleinen, pahoitti mielensä. Jotkut pitkäksikin aikaa. Asioita sattuu ja tapahtuu, kun ihmisillä on paha olla ja asiat kasaantuvat. Olisi pitänyt se silloin jo tajuta ja ymmärtää tapahtumat avunpyyntönä. Olisi heti ymmärtänyt suhtautua asioihin erilailla, olla ottamatta niitä niin henkilökohtaisesti.

Ikävistä tapahtumista seurasi pitkä pitkä yleisen kyräilyn ja selän takana puhumisen kausi. Ja, kun osa olisi ollut jo valmis unohtamaan, antamaan anteeksi ja jatkamaan siitä mihin jäätiin, halusi osa vielä kieriä katkeruudessa ja pahassa mielessä. Ja asiohin takertumisesta ei voi aiheutua muuta kuin lisää pahaa mieltä.

Omalta kohdaltani ja erään toisenkin puolelta, tuli mitta täyteen jo varhaisessa vaiheessa ja selvitimme asiat pommin liikkeelle laittaneen osapuolen kanssa. Pahaa oloa asian tiimoilta riitti tässä tässä porukassa kuitenkin pitkälle syksyyn asti, kunnes välienselvitysrinki, koskien tätä asiaa viimein sulkeutui ja ihmiset alkoivat taas toimia ja käyttäytyä, kuten yli puoli vuotta aikaisemmin.

Nyt koko kevään ja alkukesän asiat ovat olleet hyvin, lähes kuten ennen koko ikävää sotkua. Ja näin tahtoisin sen pysyvän. Ihmiset voivat paremmin, puhuvat asioista suoraan eivätkä piilottele mieltä painavia asioita sisällään liian pitkään. Joku ilo siis siitäkin, menneestä ikävästä ajasta.

Jotenkin nyt vaan tuo Juhannuksen lisähenkilö, toi mieleen ne ikävät asiat ja sen miten ne saivat alkunsa, vaikkei hänellä suoranaisesti ollut mitään tekemistä asian kanssa.
Jotenkin pelko siitä, miten käy kun sekoitetaan muutamaksi päiväksi, herkkiä ja vahvoja, suorapuheisia ja hiljaisempia, räiskyviä ja tasaisia henkilöitä yhdeksi sopaksi. Meneekö kaikki leppoisan rennosti, erilaisten persoonien nivoutuessa sopuisasti yhteiseen hauskan pitoon. Vai tuleeko joku sanoneeksi, jokun asian niin kuin hän sen näkee ja toinen erilailla maailmaa katsova pahoittaa siitä mielensä, kadottaen samalla ilomielen.

Piruja on turha maalata seinille, tiedän. Ne tosin käväisivät seinälläni jo ennen uutta jäsentäkin, mutta työnsin ne takaisin kaappiin. Tulivat, ehkä takaisin siksi, että viime kesä ja syksy olivat niin ikäviä ja mielet pahoittavia aikoja, että todellakaan tahtoisi enää niiden palaavan. Ja jotenkin tämä tilanne, nyt pelottaa minua. Syytä pelkoon, ei kyllä pitäisi olla, mutta kuten aiemminkin olen sanonut, mieli toimii joskus toisin kuin itse haluaisi.

Uskon kuitenkin, että kaikki menee hyvin ja palaamme takaisin sivistyksen pariin, iloisina, ruskettuneina, naurulla vanhenneina ja toisistamme onnellisina ihmisinä.



Tulipas pitkä rustaus, mutta kai se oli aika saada tämä minustakin lopullisesti ja kokonaan ulos

maanantaina, kesäkuuta 20, 2005

jurp...jurp...jurppia

Tänään sentään meni paremmin kuin viime viikon työvieraiden kanssa. Mutta jurppimaan pistää se, että asiat on sovittu kuntoon jo reilu kuukausi sitten, niin sitten näiden vieraiden isäntä soittaa minulle, suurin piirtein ennen kuin kukko on edes ääntään maanantaiaamuna avannut ja kyselee kaikkia lisäjuttuja näytettäväksi vieraille. Hyvää huomenta vaan sullekin, ***tana.
Hommaa on muutenkin tarpeeksi, joten kaikki tuollainen viimetippainen ja ylimääräinen laittaa pannun kiehumaan. Tekee mieli sanoa, että älkää tulko ollenkaan, menkää puistoon syömään jäätelöä ja nauttimaan kesästä. Koska se on se mitä olisin itse tänään, niin paljon mieluummin puuhannut.
Mutta kuten sanottua, homma meni ihan jees. Mutta pakko myöntää, että asenne koko poppoota kohtaan ei ehkä ollut paras mahdollinen, johtuen juurikin heidän isännästään. Tiedän, tiedän. Eihän se vieraiden vika ollut, mutta minkäs voit kun heti aamusta pistetään hermot koetukselle, niin se sitten jurppii jos on niin tehdäkseen, eikä sille mitään voi.

Onneksi ihan justiinsa on Juhannus, juhlista jaloin. Osa yksi pakkaamisesta on suoritettu, koska suuri osa romppeista lähtee jo huomenna juhlapaikalla. Lupailivat vielä ihan kunnon kelejäkin juhlapäiviksi. Olisipa hienoa, viime vuosien vesisateiden jälkeen. Jotenkin aina onnistun viettämään Juhannukseni siellä puolella Suomea, missä sataa. Höh.

sunnuntaina, kesäkuuta 19, 2005

housuttomia miehiä

Mukavan leppoisa viikonloppu takana. Paljon unta ja rennosti ottamista. Lauantaina sain nauttia ihanasta auringonpaisteesta, kuohuviinistä, hyvästä seurasta ja miehistä ilman päällyhousuja *virn*. Ei siis ollenkaan hullummat oltavat ollut tällä naisella.
Piletystä oli tarkoitus jatkaa pääkaupungissa, mutta pikaisesti keksitty ja toteutettu idea, ehtiä vielä kaverin valmistujaisten rippeille, toikin meidät jatkohippailemaan Manseen. Ei huono idea sekään. Aamuun meni, mutta hauskaa oli ja mikä parasta, sain herätä aurinkoiseen sunnuntaipäivään omasta ihanasta pedistäni.

----------

Törmäsin eilen baarissa vanhaan kaveriin, jonka kanssa aikoinaan tuli pyörittyä lähes päivittäin. Kyseinen herra on elämänsä aikana ehtinyt kokeilemaan, jos jonkinlaista puuhaa elantonsa ansaitsemiseksi ja valitettavasti sitä kultasuonta ei ole vielä löytynyt. Jotkut ideoista on kieltämättä olleet sellaisia kepillä-jäätä-kokeiluja, että kovasti olisin ihmetellyt ja hattua nostanut, jos hommat olisivat kunnolla rullanneet. Mutta osassa yrityksistä kaverilla on käynyt vain huono tuuri tai ollut huono ajoitus.
Kyllähän elämä aina välillä koettelee, mutta jos kovin usein joutuu tulemaan maailman meriltä, häntä jalkojen välissä kotiin, niin kyllä se imee mehut vahvemmastakin miehestä. Kovasti oli taas miehellä pää uusia ideoita täynnä, mutta jotenkin oli aistittavissa, että onnellinen ei ole miehen mieli tällä hetkellä. Harmittaa toisen puolesta, toivoisi jo vuosien yrittämisen jälkeen, jonkun asian löytävän oikean ajan ja paikan, sekä ottavan tuulta siipiensä alle.

----------

Tylsääkin tylsemmin toimii ihmismieli aina joskus. Ja näköjään varsinkin stressissä. Vaikka kuinka on mukava, leppoisa ja hyvin nukuttu lepohetki takana, niin silti tuo möykky tuolla korvien välissä, kummasti osaa kaivaa ne huomenna töissä odottavat työpinot esiin ja pyöritellä niitä mielessä heti, kun löytyy muiden, kivempien, ajatusten lomasta tilaa.
Vaikka tiedän, että niintä hommia on niin paljon, etteivät edes tekemällä lopu, niin silti nyt haluasin vielä nauttia mukavan viikonlopun jälkimainingeista ja ajatella ainostaan aurinkoisia asioita.

keskiviikkona, kesäkuuta 15, 2005

huono, mutta kuitenkin ihan hyvä päivä

Jos joskus voi mennä kaikki päin persettä, niin tänään kävi niin. Kaikki toimi hienosti ennen asiakkaiden tuloa, mutta Herra Murphy taisi kuulla äänettömät hurraukseni ja päätti sitten kiskaista maton jalkojeni alta oikein kunnolla. Annoin muiden hoitaa välillä oman osuutensa palaverista ja tällä tavoin ostin itselleni lisäaikaa toiseen yritykseeni vakuuttaa asiakkaat.

Kyllähän ne hommat sitten sujui, kuten aluksi oli suunniteltu ja testattu. Mutta sain kyllä käyttää kaikki mahdolliset oikeat ja keksityt syyt ja selitykset, siihen miksi homma ei kerrasta skulannut. Lievästi sanottuna, hermoja raastava kokemus. Kun sain asiakkaat ovesta ulos, meinasi jalat lähteä alta, kun koko kroppa relasi kaiken sen paniikin ja stressin jälkeen. Onneksi ei ole vastaavia juttuja edessä enää ennen lomaa. Huoh.

-------------

Iloisiakin asioita tälle päivälle. Ystäväni osti itselleen uuden kodin. Hyvän kokoinen, hyvä sijainti ja hintakin vielä kohillaan. Kuulostaa paremmalta kuin hyvältä. Valitettavasti *virn* remppa-avuksi en kesäreissultani ehdi. Mutta jo luvattuihin, kuulemma unohtumattomiin tupareihin, olen jo paikan varannut.
Pikkuisen olen jopa kade, että toiset tuolla tavalla löytää uusia koteja. Omat etsiskelyni eivät ole vielä tulosta tuoneet, mutta luotto siihen, että se oikea löytyy, on luja.

-------------

Ja koska Suomen naisten peli, Saksan räväkästä alusta johtuen, lakkasi kiinnostamasta. Otan kutsun vastaan ja lähden hyvin ansaitulle iltaoluelle.

tiistaina, kesäkuuta 14, 2005

ruokalistaa ja moppia

Jotain hyötyä siitä stressistäkin. Piti keksiä (tai tekemistä riittää, aktiivisuustaso vain hivenen alhainen) jotain kotipuuhaa, koska sohvalla maatessa tunkevat työasiat päähän. Tuloksena on nyt putipuhdas koti ja kaksi koneellista puhdasta pyykkiä. Loistavaa.

Juhannuksen muonituspuoli on nyt reilassa, palaveri aiheesta meni sutjakasti, viime kesien varustautumisesta mallia ottaen.
Se on jo ihan kohta täällä, nimittäin juhannus. On se kumma, kun se joka vuosi tulee pikkuisen nurkan takaa, yllättäen. Vaikka samaan aikaan sitä on juhlittu jo iät ja ajat. Mutta mukavaa, että tulee. Kaikkea kivaa, ihanien ihmisten kanssa taas edessä. Sillä ajatuksella jaksetaan, nämä viimeiset päivät töissä, ennen keskikesän juhlaa.

maanantaina, kesäkuuta 13, 2005

myyntitykki

Juuri kun pääsin sanomasta, ettei minusta ole uuden ja vieraan asian myyjäksi, niin ystäväni soittaa ja tarjoaa minulle nahkatakkia ostettavaksi. On kuulemma ostanut 150 kipaletta ja nyt pitäisi saada ne myytyä. Naistenmalleja kuulemma ja hienoja kesävärejä, ajatteli että josko haluaisin pitää tyttöjen takkikestit. Räjähdin nauruun, jostain syystä en ollut ollenkaan yllättynyt.

Eikä siinä vielä kaikki, halukkaille olisi tarjolla myös kauniita koristetyynyliinoja (pari tuhatta kappaletta) ja kaikille festareille aikoville hieno silikoninen rannekoru, jonka viesti on "Love" tai "Honestly" (vielä useampi tuhat määrä).

Taidankin palkata soittajan hoitamaan ne tämän viikon kinkkiset palaverit.


Kiitos M nauruista, huolet ja murheet unohtuivat hetkeksi, kun sai hekottaa vedet silmissä :)

stressaantunut minä

En tykkää yhtään töihin liittyvästä stressistä. Tai no, pienimuotoisesti se on ihan jees ja saa tekemään hommat joskus jopa tehokkaammin. Mutta sellainen ikävä stressaus on ihan syvältä. Koko ajan väsyttää, koska nukkuu huonosti ja näkee töistä painajaisia. Ei pysty keskittymään mihinkään rentouttavaan, kuten lukemiseen tai leffan katsomiseen, kun työt myllertää päässä. Koti on kuin hävityksen kauhistus, koska ei vaan yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään sen eteen työpäivän jälkeen.

Ja tätä fiilistä ei yhtään paranna se, että minulle kerrotaan, että se tälle viikolle yhtäkkiä tullut palaveri on aivan helevetin tärkeä ja se pitäisi myös hanskata hyvin. Ja aihe on minulle lähes totaalisen vieras. Vaikka joskus puhunkin kuin ruuneperi ja saan ihmiset uskomaan itseäni, vaikken itse oikein uskoisikaan, niin tämän palaverin osalta ollaan kyllä niin heikoilla jäillä, että. Sellainen myyntitykki minäkään en ole, että täysin uppo-outoa asiaa saisin kaupattua.


Ja myös koko kevään tärkeimpään möötteen, suoranaisesti omaan työhöni liittyvään, minut jätetään yksin. "Kyllä sä sen hanskaat", kuulin tänään. Hanskaan, hanskaan, mutta voisiko joku antaa minulle ne puuttuvat ja hanskaamista helpottavat tiedot, jotka tietyt ihmiset vievät poissaololla mukanaan. Varmaan hautaan asti, saatana.

On ihan kiva, että saa lisää vastuuta ja että luotetaan, mutta voisiko sen mielellään aloittaa, jostain pikkuisen helpommasta. Vähemmän pelottavasta ja stressaavasta asiasta. Ja vähän hitaammalla aikataululla, kuin pari päivää.

Inan verran helpottaa ajatus siitä, että lomaan on enää muutama viikko ja sitten kutsuu kaukomaat ja ennennäkemättömät ympyrät hetkeksi aikaa. Ihanaa. Finanssinerona varata mätkäytin talven lomakin jo varastoon. Ompa sitten taas mukava syy syksyllekin, kukkaronnyörien kiristelyyn.

sunnuntaina, kesäkuuta 12, 2005

söndag

Tuli sitten viime yönä vettä, silleen enemmän kuin tarvis.
Astuessani baarista ulos, uusien
metalliystävieni kanssa, niin taivaalta ripotteli vain muutamia pisaroita. Silloin tarkoituksenani oli vielä kävellä kotiin, välttää taksien jonot ja yöbussien ruuhkat. Mutta muutama minuutti myöhemmin taivas repesi ja päätti toisin.
Onneksi pojilla oli sellaiset kasaantaitettavat ja ollalla kuljetettavat retkituolit mukana matkassa, joten niimpä sitten pystytimme leirin ensimmäisenä vastaan osuneen markiisin alle ja pidimme sadetta. Olihan sekin tapa ja paikka viettää jatkoja. Heh.

Vaikka vaihdoinkin apostolin viimeiseen yönysseen, olin kuin uitettu rotta kun kotiin pääsin. Kovasti märkiä ja kastelevia olivat tiskirätin kokoiset pisarat, vaikka kuinka juoksin kovaa pysäkiltä kotiovelle ja koittaen niitä väistellä.


-------------


Vaikka olinkin vasta varhain kotona, on silti melkoisen tehokas sunnuntai takana:


- Shoppailua

- Ulkoruokintaa

- Suuri jäätelö ulkosalla nautittuna

- Kavereita nähty kaupungilla

- Päiväunet

- Kaksi vuokraleffaa tuijotettuna

- Vajaa pari tuntia pallottelua


Se onkin hyvä, että tuli tänään puuhasteltua kaikkea mukavaa, koska ensi viikolla ei työressin ohella taida ehtiä mitään muuta edes miettiä. Kunhan torstaihin selvitään, niin ollaan jo voiton puolella. Mutta siihen on vielä pitkä matka.

perjantaina, kesäkuuta 10, 2005

iloista mieltä ja musameemiä

Entiselläni oli tapana iloisina ja onnellisina hetkinä rallatella, että "Nyt on onnen päivä, ja päivä, ja päivä. Nyt on onnen päivä ja onnellinen oon." Tuo loppu "oon" venytetään silleen pitkäksi.

Jotenkin tuo rallatus on jäänyt minullekin, sellaiseksi hyvän hetken merkiksi. Silloin kun huomaan rallattelevani sitä itsekseni, joko äänettömästi tai hiljaa hyräillen, nousee hymy välittömästi kasvoille ja ymmärrän, että nyt on sellainen oikein hyvä hetki.

Tämä aamu oli sellainen. Nukuin "pommiin" eli torkutin aivan liian pitkään, mutta lisäuni tuli tarpeeseen ja herätessä oli varsin hyvä mieli. Pitkä ja hoppuinen viikko jo melkein takana päin, hyvät pileet tiedossa tänään ja heräämisen kruunasi siniseltä taivaalta tervehtinyt Äiti aurinko. Nysseä odotellessani vastasin auringon tervehdykseen isolla hymyllä ja silloin valitsi sisäinen jukeboxini tuon rallatuksen valikoimistaan.

-------

Jukeboxista toiseen, minut on haastettu... ja varsin haastava onkin tämä haaste. Minun suosikkibiisini ovat niin riippuvaisia mielialasta ja jopa vuodenajasta, mutta koitetaan nyt jokunen, vakituiseen päässäni vieraileva, kipale listata:

- Bad Religion - 21st Century Digital Boy
- Suurlähettiläät - Äiti aurinko ja sisar kuu
- Faithless - Insomnia
- Patrik Isaksson - Du får göra som du vill
- Infernal - From Paris to Berlin
- Hassisen Kone - Rappiolla

Vaikka moni jo meemissä mukana onkin, näidenkin Top 6 olisi mukava nähdä : Veloena, samia, saunasiideri, Ari, Eea ja Visukinttu

keskiviikkona, kesäkuuta 08, 2005

kahvitunti-iloa

Pihvi on edelleen kadossa, mutta myös sen aiheuttama kiukku. Asioita sattuu ja tapahtuu. Hän joka minulle fileen alunperin lähetti, on jo poistunut lomalaitumille, joten koitan ahdistella tuuraajaa kaivamaan kadonneen lampaan jostain minulle uudelleen lähetettäväksi. Homma hoituu - uskon. Ei ehkä ihan aikataulussa, mutta kuitenkin. Haistakoon huilu kaikki ikävät ja ahdistavat sanat.

Tuli paljon parempi mieli, kun annoin itselleni kämmin anteeksi ja asialle luvan mennä erilailla kun kaikissa suunnitelmissa ja aikatauluissa lukee.


Kahvituntipuuhana, paremman mielen kunniaksi ja siitä johtuen, olen nyt popittanut ämyreitä täysillä ja tanssahdellut musiikin kanssa. Ketään mölyllä häiritsemättä ja kenenkään koreografiaani näkemättä. Töissä kuitenkin :)


Ulkonakin on ihana ilma!


tiistaina, kesäkuuta 07, 2005

pihvi kadossa

Asian vierestä, eikä edes niin kovin läheltäkään, ilmoitan täten, että olen kadottanut koneeni sisuksiin fileen. Ei liha eikä kana, vaan sellainen dataa eli tietoa sisältävä filukka, jonka ehdottomasti tarvitsisin, jotta saisin äärettömän hianon jutskahommelin toimimaan. Kaksi muuta tarvittavaa pihviä on kyllä löydössä, mutta se kaikkein pienin, mutta tärkein leikkii nyt kanssani hippaa.

Ja tunnin hippailun jälkeen minä alan olla kaikkea muuta kuin hippastuulella. Aina ennenkään tämä edessäni nököttävä putki ja sen sielu, eivät ole parhaimpiin ystäviini lukeutuneet, mutta että vielä menevät ja värväävät, juuri sen tärkeimmän paistinkin sitten leiriinsä.

Ei siinä niinkuin muuta, mutta jos kovin kauan vielä, tuo tärkein, onnistuu pysyttelemään piilossaan. Niin sitten ovat vaarassa jo ne kaikki hienot ahdistusta tuovat termitkin, kuten tavoitteet, deadline, katselmointi ja niin moni muukin yhtä yököttävä asia.

Juuri nyt tekisi mieli nousta seisomaan, tässä omassa ihanassa kubiikkelissani ja huutaa ihan täysillä ja monta kertaa, joku todella ruma ja ikävä sana. Naapurikin on jo lähtenyt, joten eipä voisi hänkään puuhilleni naureskella. Turpaan tosin saattaisi tulla, jos nyt erehtyisi minulle virnistelemään. Tämä ei ole vähimmässäkään määrin huvittavaa.

maanantaina, kesäkuuta 06, 2005

kyseenalaista mainontaa

Nyt kun näistä antamisista ja saamisista on jo avauduttu, niin jatketaan samalla aiheella. Jossain minunkin mielestäni menee se hyvän maun raja ja yksi teeveemainos, harppaa ronskisi tuon rajan yli.
"Mitä yhteistä on TeleFinlandilla ja salarakkaalla? Molemmat antavat tasan kaikille."

Ja Suomessakun näitä salaisia rakkaita, joihin termillä viitataan, ei ole kuin ne muutama, niin miettikääpä kenen naama tulee ensimmäisenä mieleen tämän mainoksen jälkeen. Jonkun niistä kahdesta, vai kolmeko niitä jo oli.
Tokihan nämä tittelin "ansainneet" tuntuvat tekevän myös itse kaikkensa pysyäkseen median aallonharjalla ja vaikka lupa tälläiseen mainontaan olisi heiltä itseltään saatu, on mainos silti mielestäni mauton.

Ja ehei, en ole mikään feministi, joka kilahtaa jokaisesta naisiin kohdistuneesta epäreilusta asenteesta tai rumasta sanasta. Ja huvittuneena myönnän itsekin seuranneeni, noita tämän valtakunnan turhia julkkiksia. Ja myönnetään myös, että olen ehkä hieman herkkä tämän kaltaisille ärsykkeille juuri nyt, vain hetki vällyjen väliin jättämisen jälkeen. Ja tokihan tuollaisista loistavista lausahduksista, voi hakea vaikka satoja piilomerkityksiä.

Mutta silti, tuollainen on mautonta ja ärsyttävää. Ni!

sunnuntaina, kesäkuuta 05, 2005

peiton alta

Petipuuhat on erittäin kivoja, mutta silloin kun se toinen osapuoli saavuttaa tähtihetkensä ensin ja muutaman minuutin hengityksen tasaamisen jälkeen tokaisee "mä meen nyt suihkuun ja keittään kahvia, otaksä?". Silloin minä menen jotenkin hämilleni.
Joo, otan! Mutta mielellään myös jotain muuta ennen sitä kahvia ja suihkua. Nimittäin sen oman tähtihetkeni, nautinnollisen olon, kohonneen hengityksen, punaiset läiskät kaulalle ja poskiin.

Joo, joo. Pitäisi olla vaan röyhkeä ja sanoa, että nyt onkin sitten mun vuoro, jos ei toinen osapuoli sitä muuten hokaa. Mutta, vaikka asiasta nyt nurisenkin, niin on se jotenkin pikkuisen alentavaa sellainen "anelu".

Ehkä olen vaan ollut onnekas ja saanut nauttia sellaisista huomioon ottavista partnereista ja jotenkin olettanut sellaisen toiminnan olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja saattahan se niin ollakin, nyt vaan osui tuollainen poikkeus kohdalle.

Kuten mainittua, intiimipuuhastelu on erimukavaa ja siksi tämä asia on minulle niin tärkeä. Ja on pakko myöntää kyseisen miehen pisteiden laskeneen aika roimasti, kun jätti minut sinne vällyjen väliin ihmettelemään.

Että ihan vaan vinkiksi muillekin miehille *virn*

lauantaina, kesäkuuta 04, 2005

kiireetön

Sadepäiväna on lupa olla tekemättä mitään, olla ja köllötellä vaan. Katsella ulos ikkunasta, miettiä ja ajatella. Ummistaa silmät ja torkahtaa hetkeksi. Unessa olla rohkeampi kuin onkaan, hukata pelkonsa ja hypätä laskuvarjolla. Herätä rauhallisesti hyvään oloon, hymy huulilla ja venytellä. Vetää peitto tiukemmin ympärille, möyhiä tyyny sopivaksi, ottaa kirja käteen ja uppoutua sen maailmaan.

Ei ole kiire mihinkään.

perjantaina, kesäkuuta 03, 2005

hoidettuja asioita

Laastari joka raajassa tai tarkemmin, molemmissa käsivarsissa ja kankussa. Terveydenhoitaja kiitti hyvästä käytöksestä, kuin kaksivuotiasta. Tarra tai muu palkinto tosin jäi saamatta. Nyt pitäisi pahimpien tautien pysyä loitolla, valloitettaessa uutta mannerta. Niitä pahiskärpäsiä varten täytyy tosin alkaa napsia pillereitä vielä lähempänä reissua ja toivoa, että kaikista pelotteluista huolimatta, siitä kuurista selvitään ilman psykoosia ja hallusinaatioita. Toivottavaa olisi. Vaikka eksoottinen kohde onkin, harva varmaan uskoisi minun oikeasti nähneen siellä pieniä vihreitä miehiä.

Passi on nyt myös hakusessa, vihdoinkin. Pikkuisen nolona pyysin tätiä tiskin takana, laittamaan hakemukseni pikana, että ehtisin vielä ennen reissua anoa tarvittavat viisumit. Ihan oma moka on jollen ehdi, tämän passihommankin olisin voinut hoitaa jo silloin maaliskuussa lomaillessa. Mutta ei kun ei, tavoilleni uskollisena hoidan kaikki enemmän kuin viimetipassa. Nooh, tähän asti on kaikki tarvittava onnistuttu ottaa matkalle mukaan, joten kai tämäkin tästä suttaantuu *koputtaa puuta*.


Yöpalaksi vielä Dajm Flurry ja sitten makeita unia.

torstaina, kesäkuuta 02, 2005

apinoita olkapäällä

Ihanissa maisemissa sain viettää pari päivää kurssittamassa itseäni. Intensiivinen, silmät ja mielen avaava oli kurssin aihe. Ennenkin olen tätä tapaa yrittänyt elämässäni hyödyntää, mutta nyt sen idea aukesi vielä paremmin, loistavan kouluttajan avustuksella. Tulipa taas siivottuja luurankoja omasta kaapista tai ainakin laitettua siivous alulle. Mielenkiintoista kyllä, kuinka mieli muokkaa hankalia asioita eri muotoon ja näin ikään kuin naamioi sen ihmiselle helpommaksi ja hyväksyttävämmäksi. Laittaa piiloon.

Mutta kun aikansa tonkii, niin kyllä se aito ja alkuperäinen ongelma siltä jostain syvältä löytyy. Ja kun se löytyy, niin sitten voikin viskata apinan pois olkapäältä istumasta ja elää kevyemmin ja ilman möykkyä mahassa.
Kuulostaa helpommalta kuin on, mutta toivottavasti harjoitus tekee tässäkin mestarin. Kevyempi ja möykytön elämä kuulostaa ihanalta.

Kotimatkalla junassa viihdytin kanssamatkustajia, torkahtamalla aina hetkeksi ja havahtumalla unesta sätkähtämällä kymmenen senttiä yläs penkistä, kädet ilmaa viuhtoen, pumpun hakatessa kolmatta sataa lyöntiä sekunnissa.
Tällä kertaa esiin kaivetut luurangot taisivat tuoda liskot mukanaan, eikä suinkaan se eilisiltana nautittu valkkarilasillinen. Mielenkiintoinen yö edessä, koska tunnetusti kaikkien mieleni myllerrysten, täytyy päästä myös esiintymään unissani.