keskiviikkona, toukokuuta 11, 2005

yläkerran elämää

Vuosi sitten ihmettelin yläkerran naapurien ilta- ja yöpuuhia. Ei mitään sellaisia intiimimmän elämän ääniä kattoni läpi kuulunut, vaan sellaisia raahausääniä. Ihan kun mattoja ja huonekaluja, olisi raahattu pitkin lattiaa, ympäri kämppää. Ja vilkkaalla mielikuvituksella varustettuna ihmisenä, sain päässäni aikaan vaikka minkälaisia tarinoita murhamiehistä ja vaikka mistä.
Asia sitten selvisi vähän vahingossa ja kautta rantain, kun törmäsin mainitun naapurin toiseen puoliskoon pihalla, ulkoiluttamassa hevosen kokoista koiraa. Koirista enemmän tietävä ystäväni sitten valaisi minua ja kertoi, että se on todennäköisesti se koira, jonka ilta- ja yörutiineihin tämä tavaroiden retuuttaminen kuuluu. Huippua.
No sitten, reilu puolivuotta sitten samaiseen asuntoon muutti myös vauva. Ja vauvojen harrastuksiinhan kuuluu usein myös äänijänteiden harjoittaminen. Tämän kyseisen vauvan kohdalla se tuntuu olevan lempi puuhaa, sillä todella harvoin kun olen kotona, hän ei huuda. Tiedän, tiedän. Se kuuluu osana vauvavaihetta ja varsinkin, jos paralla on koliikkia tai muuta. Ja ne hänen kanssaan asuvat minua myös surettavat, mahtavatko saada koskaan nukuttua. Ja kun oikein mietin, niin viime aikoina on ollut vähemmän huutoa, joten eiköhän se siitä.
Mutta, ehei. Ei tämä vielä tähän lopu. Nyt, kun vauva on jo isompi, niin äitikin voi palata takaisin ansioon. Ja näin on luultavasti käynytkin, päätellen siitä, että nyt se hevosen kokoinen koira ulisee koko päivän. Näin siis päättelen siitä, että konsertti alkaa aamu seitsemältä ja jatkuu vielä silloinkin, jos palaan töistä ennen ilta kuutta. Eipä tarvitse enää herätyskelloa arkisin viritellä.

En ole mikään kyttääjänaapuri ja jos kerrostalossa asuu, niin pitää olla valmis hyväksymään muidenkin talossa eläjien ääntelyä. Bileitäkin kestän, jos eivät ole joka yö aamuun asti. Mutta joskus, varsinkin silloin kun haluaisi mennä aikaisin nukkumaan, nukkua aamulla pitkään tai muuten vain olla hiljaa ja rauhassa, tällaiset asiat pikkuisen jurppii.

1 Comments:

At 9:29 ip., Blogger Veloena said...

Hei, kerro niille, että niiden koira ulvoo. Ne eivät itse tiedä sitä, kun eivät ole kotona. Meidänkin koiran eroahdistus oli pitkään vaiettu salaisuus, ennen kuin naapuri ilmoitti, että jos piskit ei ala vähitellen hiljetä, he jättävät valituksen.

Mitä nopeammin asiaan puututaan, sen helpommin sen saa ratkaistua. Koiraterapeutti osaa kyllä auttaa, jos omistaja itse on kiireinen tai uusavuton.

 

Lähetä kommentti

<< Home