maanantaina, toukokuuta 09, 2005

keskeytyksiä

Pääsin muutaman hassun metrin Stockmannin ovelta, kohti sillan toista puolta, kun eteeni astui siniseen liiviin pukeutunut nuorimies ja kyseli kiinnostustani osallistua Unicef:in keräykseen. Kieltäydyin kohteliaasti ja jatkoin matkaani. Tai ainakin yritin.
Seuraavaksi minut pysäytti punaiseen liiviin pukeutunut nuori nainen, joka vastavuoroisesti tarjosi mahdollisuutta vaikuttaa maailman asekauppaan. Tästäkin kieltäydyin kohteliaasti. Eikä yleensä kahta ilman kolmatta, eikä nytkään.
Oranssikaapuinen Khrisna-munkki lähestyi minua paksu kirja kädessä, väistin hänen katsettaan ja samalla myös vaistomaisesti häntä. Kohteliaisuussammion pohja alkoi jo näkyä.

Sillan yli ja Keskustorin ohi sain kävellä rauhassa, mutta Kävelykadulle päästyäni, oli samanlainen trio vastassa. Lopulta kaivoin puhelimen taskusta ja soitin kaverille. Sillä tavalla pääsin päätepisteeseeni olematta ikävä ja tyly, näille kuitenkin hyvää tarkoittaville ihmisille.

Niin, älkää siis ymmärtäkö, että minulla olisi mitään henkilökohtaista, mitään näistä kolmesta tahosta, vastaan. Mutta pitkän työpäivän jälkeen, sata ajatusta päässä myllertäen, en pidä siitä, että minut pysäytetään muutaman kymmenen metrin välein ja kysellään asioita, joihin juuri siinä tilassa en jaksa keskittyä.
Kyllä minä annan rahan hyväntekeväisyyteen, olen jossain määrin kiinnostunut maailmalla vallitsevista epäkohdista ja mielestäni myös Khrisnaliike on syvimmiltä ajatuksiltaan ihan mielenkiintoinen.
Mutta minä tahdon tehdä ja tutkia näitä asioita silloin, kun itse niin päätän. En väsyneenä, liikennevalon juuri vaihtuessa vihreäksi.

3 Comments:

At 3:10 ap., Blogger sea said...

Liivi-ihmisiä on nykyään kyllä keskusta pullollaan! Joka kerta joutuu torjumaan vähintään pari. Olikos se asekauppavastustaja se jolla oli joku kynttilä liekkineen merkkinä tms? En yleensä kuule mitä he tarjoavat kun korvalaput pauhaa. :)

 
At 8:53 ip., Blogger auringonkukka said...

Hyvä idea noi korvalaput. Niiden lisäksi voisi hankkia sellaiset laput ohimoille, kuin hevosilla, ettei näkisi ollenkaan mitä sivulla tapahtuu. Saisivat rauhassa koittaa varastaa huomiota :)

 
At 7:04 ap., Blogger Postmortal said...

Mikäli himo-uskovaisia olisi vastaani tullut, niin en olisi juurikaan potenut huonoa omaatuntoa juostessani heidän ohi. Raamattu kun löytyy kotoakin, vaikka kirkkoon en kuulu.

 

Lähetä kommentti

<< Home