keskiviikkona, toukokuuta 04, 2005

iloa

Niin, se vaan piti vielä sanoa *oikein sängystä nousin sanomaan*, että kylläpä kannatti kyttäillä. Nyt on paljon parempi mieli.

Ja mistakö sen huomaa?

Siitä, että seison keskellä olohuoneen lattiaa, tuijotan jalasta pois lähdössä olevia villasukkiani ja rallattelen ääneen "suuukaaaat ooon siiiilläää maaakkkkaaaaraaalllaaa jaa lentääää seee päääiiiväääänkaaakkaaarallaaa".

Ja hymyilen.