keskiviikkona, huhtikuuta 27, 2005

vapun etkot

Nuo erilaisilla ansiomerkeillä haalarinsa koristaneet ja kohta tupsuhatun omistavat lehdenmyyjät, ovat taas vallanneet Mansen. Yksittäisiä, pareittain tahi ryhmissä kulkevia alansa edustajia on täällä Tampesterin kaduilla, näkynyt yhä enenevässä määrin. Ja se jos joku, on wapun merkki.

Varsinkin tupsuhattujen opinahjon liepeillä, niitä on pongattu jopa kasapäin. Nauttimassa, ketkut, ilolientä sellaiseen kellonaikaan, kun railakkaan opiskelijaelämän jo taakseen jättäneet, raskaan työn raatajat, vasta palaavat lounaalta kustannuspaikalle, takoakseen vielä muutaman tunnin tulosta palkanmaksajalle.


Ai mitenniin katkera? Musta on ihan oikeesti tosi kivaa istua kubiikkelissani, tuijottamassa putkea ja kiusaamassa näppistä, silloin kun Neiti-Kevät näyttää parhaat puolensa. Jep jep!

palannut paskiainen

Ei auttanut kuun tuijottelu, eikä lukemattomat unitunnit. Kävi niin kuin kaverit kauhutarinoissaan kertoivat. Se tuli takaisin ihan huomaamatta, iski nurkan takaa oikealla koukullaan suoraan päin naamaa. Kyllä, minulla on pää kipeä ja täynnä räkää, silmiin sattuu, otsa on kuuma. Paska olo siis kaiken kaikkiaan. Poskien alla sijaitsevat ontelotkin, menivät vielä ja tulehtuvat. Saan siis vappuna vetää bioottisia-anteja, kera skumpan. Siistiä.

Jos jossain asiassa pitää myöntää olevansa huono, niin sairastaminen kuuluu minulla sille listalle. Se on vaan niin turhaa, tylsää ja ärsyttävää.

Alunperin oli tosiaan tarkoitus osallistua Kuukkeligaalaan, muutakin kuin hengessä-mukana-meiningillä. Mutta meni tämän päivän suunnitelmat ja aikataulut niin sekaisin, yllä mainitun takia, että suuntaan kulkuni kohti pääkaupunkia vasta hurjan aikaisin huomen aamuna. Eli täällä sitä nyt kärsimättömästi odotellaan, että ketkä sillä halutulla linnulla saavat blogiansa tästä eteenpäin koristaa.

sunnuntaina, huhtikuuta 24, 2005

hymyilyttää

Väsynyt, mutta onnellinen.
Iloiset olivat eiliset juhlat ja iloisia olivat vieraatkin. Iloisuus jatkui aamutunneille asti, joten siitä johtuu tämä lievä väsymys ja ajatuksen hitaus. Drinkkejä tuli juotua monenmoisia, ja nähtiimpä niiden ansiosta, myös odottamattomia tanssiesityksiä ravintolan pöydillä.
Sain myös tänään puhelimeeni tallenteen eilisestä yhteislaulutuokiosta. "Tahdon olla juovuksissa, aina sekä lauantaina", kaikui kunnioitettavan moniäänisesti, korkeelta ja kovaa.
Drinkkien rakentelun ja sheikkaamisen jälkeen, keittiöni lattia on sukat tarraavan tahmea ja tiskipöytä lainehtii likaisista astioista. Mutta ne asiat voin hoitaa huomenna. Tänään nautin hyvästä mielestä ja mielettömän ihanista kukista, joita on kotonani enemmän kuin koskaan ennen.
Ei se vanheneminen olekaan niin kauheaa.

keskiviikkona, huhtikuuta 20, 2005

puuhastelua

Anteeksi naapurini, että pesukoneeni linkosi vielä viimeisiä kierroksiaan, aika reippaasti yli sallitun kellon ajan. Mutta, kun muulloin ei ehdi, niin pakko sitä on joskus koittaa itselleen jotain puhdastakin päällepantavaa tiskata.
Sillä välillä, kun kone puhdisti vaatteitani, sain asunnon siihen kuntoon, että voin itse hyvin herätä lauantaina vasta pari tuntia ennen vieraiden saapumista. Jos vaikka sattuisi perjantainen "käydään vaan syömässä", luiskahtamaan myös muutaman punkkulasillisen puolelle.
Nyt vielä loppuviikon reissukamat reppuun ja petiin. Pikkuisen jo hippajalkaa vipattaa.


Ai niin, pakastin äsken 816 tulevaa jääpalaa. Se on paljon, toivottavasti riittävästi.

maanantaina, huhtikuuta 18, 2005

Firefly vai Camp Grenada

Kuinka aina kaikki jääkin ihan viimetippaan. Tai onhan tässä vielä lauantaihin aikaa, mutta jos on puolet viikosta poissa kaupungista, ei kauheasti jää aikaa juoksennella kaupoissa hakemassa kaikkea tarvittavaa.
Yllättävän paljon on kaikkea hankittavaa, vaikka osa tarvikkeista löytyykin jo valmiina baarikaapista. Ja yllättävän vaikeaa on myös löytää tarveaineita erilaisiin drinkkeihin. Yhdessä kaupassa oli greippimehu poistunut valikoimista, toisessa oli sitruunamehua, muttei limemehua ja tulipa huomattua sekin, että jos haluaa ostaa paljon ginger alea, niin se myös maksaa paljon.
Lauantaina
on siis tiedossa bileet, isolla B:llä. Paljon erilaisia drinksuja, hyvää ruokaa, paljon ihania ihmisiä, tanssahtelua ja rentoa menoa. Ja myös vuotta vanhempi, kriisi-ikäinen minä.

sunnuntaina, huhtikuuta 17, 2005

sunnuntaita

Flunssan ote alkaa hellittää. Varmaankin suurena apuna siihen, on viimeisenä kolmena yönä nukutut, yhteensä 35 tuntia. Toivottavasti selvisin pöpöstä tällä kokemuksella. Mielessä kyllä kummittelee ystävien ja työkavereiden kertomukset monen viikon kärsimyksistä, ikävine jälkitauteineen.

Eilen korkattiin grillikausi, kera monen ystävän. On se grillattu kana, nyytissä haudutettu sipuli, sopivasti kypsynyt maissi ja keitetyt perunat, aina vaan yhtä hyvää. Siihen kun ottaa vielä kaksi siideriä kyytipojaksi, niin hyvin jaksoi taas nukkua.


Tänään olen ollut jo muutamaa edellispäivää reippaampi. Kevään pyöräilykausi tuli korkattua, kun naapurissa asuva kaveri fiksasi ratsuni takatassun. Ei löytynyt pelättyä reikää, ilman vähyys vain vaivasi. Saatoin myös loppuun sen, minkä jo viikkoja sitten aloitin. Ja siitä palkkiona on minulla nyt hieno uusi, vihreä-valkoinen, kesäkassi. Aivan omin kätösin kasattu. Ja hihnalta on valmistumassa jo toinenkin, eri värinen tosin.


Ensi viikolla edessä kaikkea mukavaa, odotan kovasti.


perjantaina, huhtikuuta 15, 2005

juustokuu

Kuu on melkein puolikas. Muutama päivä sitten se oli pelkkä sirppi ja kohta se on taas täydellisen pyöreä juusto. Metkaa.

Mutta tämä olo on kaikkea muuta.

Minulla on flussa, tai joku sen kaltainen pöpö joka saa joka ruumiinlämpöni nousemaan yli sallitun, jokaisen nivelen jomottamaan ja pikku-ukot takomaan päätäni tauotta. Ai niin, unohdinko sen raastinraudan, jonka joku on tunkenut kurkkuuni. Ja mikään ei tunnu auttavan. Olen nukkunut, popsinut Buracapseja ja vitamiineja, juonut äidin herukkamehua kuumennettuna ja vaikka mitä. Olo on kehno, muttei kuitenkaan niin kehno, että kokonaan kaataisi petiin. Ja se on viheliäistä. Tuntuu, että jaksaisi tehdä asioita ja nähdä ihmisiä, ja sitten kun yrittää niin huomaa, ettei voimat kuitenkaan riitä.

On siis perjantai-ilta ja minä tuijotan ikkunastani tähtiä ja kuuta.

torstaina, huhtikuuta 14, 2005

asioita

Näin tänään toista niistä ystävistäni, jotka tietävät minun bloggaavan ja tietävät vielä senkin mistä osoitteesta minun elämäni löytyy. Naureskelin hänelle, että hänet on helppo erottaa muista lukijoista, koska kukaan muu ei käytä samaa palveluntarjoajaa. Tokaisi hän takaisin, ettei ole pitkään aikaan käynyt lukemassa. Tuli kuulemma outo olo lukea asioita netistä, kun puhelimesta löytyisi numerokin mihin soittaa ja jutella, ihan livenä. Yritin sanoa, että kaikkia asioita joista kirjoitan, en välttämättä kertoisi edes kasvokkain. Silti oli hän sitä mieltä, että mieluummin soitetaan tai nähdään, ihan oikeasti.

Hassua. En tunne ketään muuta bloggaajaa IRL, joten en voi sanoa, tulisiko tuollainen samanlainen tunne itselleni, jos ystäväni elämä välittyisi minulle pääosin netin kautta.
Oli kuitenkin mukava kuulla, että minulle haluttiin soittaa useammin ja myös minun tahdottiin tehokkaamin tarttuvan puhelimeen.

Tunsin itseni tärkeäksi. Ja olenhan minä. Hyvä, että joku muistuttaa siitä aina välillä.

maanantaina, huhtikuuta 11, 2005

Oi, olisipa huomenna kauniimpi ilma kuin tänään

On se kyllä, kun pitää oikein huulilta lukemisen asiantuntija hankkia, jotta saadaan lehteen painettua sanasta sanaan oikein Charlesin kommentti äidilleen: ”Oi, mutta haluaisin todella kovasti kuvan meistä kaikista.” Kenen perheessä puhutaan tuolla tavalla omille vanhemmilleen tai vanhemmat lapsilleen? ”Oi, olisin niin kovasti toivonut meidän illastavan tänään samassa pöydässä” tai ”Oi, tulisitko tänään kanssani lenkille järven ympäri?”. Nooh, sallittakoon noille siniverisille, omat erikoisuutensa.


Voisin taas murista sille ilmojen valtiaalle. Ensin se tuo auringon esiin talvisäilöstä ja sitten vääntää pikkuisen säteitäkin lämmön puolelle. Eikös se ole jo selvä merkki siitä, että talviromppeet voi pakata kellariin odottamaan syksyn ensilumia ja keskittyä odottamaan vielä kuumempia säteitä. Huijari koko ukko (tai akka), sanon minä. Lupaa vaan ja sitten kiskaiseekin maton jalkojen alta. Oli äärimmäisen kiva aamulla odotella, jälleen kerran, myöhässä olevaa nysseä pysäkillä. Ja koittaa sohia sateenvarjolla sinne suuntaan, mistä tuuli milloinkin ne tiskirätin kokoiset pisarat päälleni heitti. Ja tokihan ne pisarat sitten vielä matkan aikana, muuttivat itsensä epäilyttävästi lumihiutaleen muotoon. Haloo, nyt on jo huhtikuu.

lauantaina, huhtikuuta 09, 2005

unia

Luulisi olevan pirteä kuin peipponen, kun on viime yönä nukkunut yli kymmenen tuntia.

Mutta, jos koko yön unissaan tappelee pesukoneen kanssa, joka karkailee pesuhuoneesta hengailemaan pitkin asuntoa, lingoten koko ajan ihan täysillä. Eikä se edes pysynyt pesuhuoneessa, vaikka kuinka monta kertaa sain sen sinne palautettua. Kumma kyllä, siinä ei ollut mitään piuhoja kiinni, sen pyöriessä ympäri kämppää. Liekö ollut sitten käytössä joku uusi langaton teknologia.

Toinen asia mikä yöllä vaivasi, oli hurjaa vauhtia kasvavat säärikarvat. Vaikka kuinka vahasin ja sheivasin, niin ne vaan kasvoivat ja kasvoivat. Laita siinä nyt sitten hame päälle, tämän illan keikalle.

Oli mukava herätä tänä aamuna, sydän pelosta jyskyttäen, että tuijottaako pesukone sängyn vieressä, kun kuristun säärikarvoihini.

hiljaisia värejä

Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin

täällä taas

talven yli odotin

täällä taas

Neiti Kevät on tullut kaupunkiin
-Sir Elwoodin hiljaiset värit-


perjantaina, huhtikuuta 08, 2005

murmeli

Päiväni murmelina sanonnan, voisi vaihtaa muotoon iltani murmelina. Minuun törmäsi eilen täällä, minuun törmää siellä myös tänään ja huomenna. Tosin bändit kyllä vaihtuvat joka ilta, onneksi. Bändiltä ei ehkä niin kummallista keikata samassa paikassa kolme iltaa peräkkäin, mutta bändäriltä moinen olisi jo vähintäänkin arveluttavaa toimintaa.

Eilen oli tarjolla ihan viihdyttävää musisointia kolmen eri kokoonpanon voimin. Kummasti kyllä silti aina pitää sitä omien tuttujen esitystä energisimpänä, parhaalta kuulostavana ja eniten tanssijalkaa vipattavana. Hyvin olivat kyllä pojat puolentoista vuoden tauon jälkeen kasanneet, sekä itsensä että bändin uuteen nousuun ja uusia biisejäkin oli valmistunut useampia.

Tänään ja huomenna onkin sitten tarjolla musiikkia valtaväestölle tutumpien nimien toimesta. Mukava keikkasuora menossa siis. Olen jo kaivannutkin jotain tälläista jamittelutoimintaa.

Levottomat jalat teputtavat nyt siihen malliin, että parempi poistua kustannuspaikalta kaupungin humuun, nauttimaan yksi suuri vanilijalatte viikonlopun kunniaksi. Ihanaa, perjantai.

(heh, huomasin että joku muukin oli murmeloinut tänään :)

keskiviikkona, huhtikuuta 06, 2005

kwaak

Tänään lenkiltä tullessani, pysähdyin loppumetreillä katselemaan näiden sorsien puuhastelua. Hetken seurailun jälkeen havahduin siihen, että mutisin itsekin jotain epäilyttävästi sorsalta kuulostavaa *kwaak kwaak kwaak*. Tuntui siltä kuin jäisessä vedessä köllöttelevät sulkapallerot olisivat ymmärtäneet minua ja vielä vastanneetkin, siinä määrin äänekkään kwaakutuksen sain vastaukseksi.
Kwaak, sanoin, heilautin kättäni ja lähdin kotiin. On ne vaan hassuja otuksia nuo sorsat.


Note: editoitu jo eilen, mutta blogger suostui vasta tänään näyttämään korjaukset.

tiistaina, huhtikuuta 05, 2005

tyhjiä tassuja

Päätimpä eilen lähteä ulkoiluttamaan polkupyörääni, pitkän talvitauon jälkeen ja kauniin kevätillan kunniaksi. Ja pah. Viimeksi, polkupyörävaraston läpi oikaistessani, näytti pyöräni voivan varsin ilmavasti, mutta nyt oli takatassu lättänä kuin pannukakku. Mutta eipä hätää, investoin viime syksynä omaan pumppuun, kun en enää löytänyt pyörävarastosta yhtään sellaista lainattavaksi. Hetken puhkumisen ja puhinan jälkeen, näytti rengas taas ajokuntoiselta, joten ei muuta kun menopeli ulos ja matkaan.

Kovin pitkälle emme tosin pyörillä kulkevan ratsuni kanssa päässeet, kun alkoi meno takapuolen alla tuntua siinä määrin töyssyiseltä, että katsoin parhaimmaksi taluttaa ratsun takaisin talliin. Itseäni vanhemmasta cityratsustakaan ei ollut seuralaiseksi iltalenkille, sillä näet vaivasi sama tauti molempia tassuja. Varmaan sympatiasyistä toista kohtaan.

Joko minä en vain jaksa tai osaa pumpata renkaita oikein ja tarpeeksi täyteen ilmaa, tai sitten ne kaikki kolme rengasta ovat päättäneet, minulle vähästä käytöstä suivaantuneina, päästää tekemisenpuutteessaan itsestään ilmat pihalle, tai pahimpana vaihtoehtona, jokaiseen renkaaseen on vain jotenkin ilmestynyt pikku-Kallen purkkaa vaativa reikä.

Oli miten oli, minusta tällaiset pyörien fiksaushommat ovat miesten hommia, eli ennen kuin pääsen metriäkään noilla rengasratsuilla eteenpäin, tarvitsen tänne miehen. Anyone? Anybody?

maanantaina, huhtikuuta 04, 2005

arki

Se oli sitten se back to business päivä tänään, parin viikon lomailun jälkeen. Ja aina se rutiineihin palaaminen on yhtä rankkaa oloneuvoksena olon jälkeen. Vaikka ei kotimaan matkailua eksoottisempaa lomalla puuhaisikaan, niin kyllä sitä parin viikon aikana, näemmä onnistuu sen oikean minänsä lähestulkoon kokonaan erottamaan siitä työssäkäyvästä hahmosta. Vaikka joskus kiireisimpinä hetkinä onkin tuntunut, että elävät nuo kaksi sellaisessa symbioosissa, jota kuolemakaan ei saisi säröille.

Onneksi olivat viagrakauppiaat, lääkediilerit ja seksielämän eheyttäjät lykänneet mainoksiaan koko inboxin täydeltä, niin sain lähes puolet päivästä erotella jyviä akanoista ja kuunnella samalla hyvää musiikkia napit korvilla. Pehmeä lasku siis. Huomenna onkin sitten jo niiden jyvien vuoro ja muutaman pakollisen puhelun. Se on hassua kuinka lyhyessäkin ajassa hetkellisesti unohtaa osan työhön liittyvistä termeistä ja asioista, niin että muutama lomanjälkeinen päivä kuluu osittain, jo tuttujen asioiden uudelleen opiskeluun.


Päässä vaan rutisee, kun aivot yrittävät vastentahtoisesti vääntäytyä siitä juuri löydetystä rauhaisasta lomamoodista, takaisin hektiseen työmoodiin. Ja niistä ihanan pitkistä aamu-unista, herätyskellon tylysti kertomaan kukonlauluaikaan.


No, kyllä tämä tästä pikkuhiljaa. Kohta on jo kesä ja uusi loma.