keskiviikkona, maaliskuuta 23, 2005

se tavallinen tarina

No niin. Terveisiä baarista. Tarkoitus ei ollut, mutta joskus elämässä käy niin kuin ei ole tarkoitettu. Olin valmistautunut rentoon koti-iltaan, seuranani kasa kaikkea ihanaa mussutettavaa, ja niin jo reipasta ja avuliasta pikku partiolaista kutsuttiin taas apuun. Ystäväni treffikumppani oli keksinyt mukasyyn, olla ilmestymättä treffeille, joten oli ihan pakko yrittää paikata tämä aiheutunut mielipaha ja juoda ystäväni kanssa se mies unholaan. Oli oli, ihan pakko. Ja ihan oli pakko myös tulla juuri äsken vasta kotiin. Sydänsurujen lepyttäminen saattaa kestää hyvinkin aamuun. Ja ne ketkä nyt ajattelevat minun olevan humalassa, niin kiellän kaiken. Parhaimmillanikin olen vain muutaman drinkin hiprakassa.

Pahoittelen rakkaalle ystävälleni (jolle olen luvannut sijan majatalossani), jo etukäteen kodissani huomenna (tai siis jo tänään) vallitsevaa hallittua kaaosta. Tarkoituksenani oli saattaa kotini edes jokseenkin edustavaan tilaan, mutta tämän illan leikin-ketkua-miestä peli, saattaa aiheuttaa jonkinlaisia oireita, jotka estävät minua siistimästä kotiani vierailua varten. Mutta eivätkös kynttilät luo tunnelmaa kotiin, kuin kotiin. Ja piilota sillä tunnelmalla myös pölykoirat.