sunnuntaina, maaliskuuta 27, 2005

kaipaus

Olkaa joku minulle vihainen, että olen nyt vasta kotona. Yönyssen myöhästyttyä reippaasti, soittelivat pysäkillä kanssani odottavat miehet ja naiset kumppaneilleen kotona, että älkööt olko huolissanne, olen kyllä tulossa. Minäkin olisin tahtonut, mutta eivätpä villakoirat paljon kysele, varsinkin jos ne on hetki sitten imetty suuren ja tehokkaan pölynimijän kitaan.
Nyt rastia seinään tai nimeä paperiin. Minä, mielestäni superitsenäinen, en tätä koskaan enää tule myöntämään, että tahdon jonkun rajoittavan mainostamaani itsenäisyyttä. Tämä hetki on nyt se minun akilleenkantapääni. Se hetki jolloin minäkin myönnän kaipaavani toista ihmistä enemmän kuin annan ymmärtää. Iskekää nyt kiinni, ne ketkä ovat tätä hetkeä odottaneet, sillä aamulla on jo myöhäistä. Me, myself and I, on silloin jo palannut.