torstaina, maaliskuuta 31, 2005

pesulla

Unohtui edelliseen postaukseen retostella uudella aluevaltauksellani.

Niin eli ilmeisesti kevätilmiöihin kuuluu myös auton pesettäminen. Ajattelin ilahduttaa adoptioautoni oikeaa äitiä ja pitkän laina-ajan jälkeen palauttaa menopelin omistajalleen, sen värisenä kun se oikeasti on. Ei siis muuta kuin reippaasti Ratinan sillan kupeessa sijaitsevaan peseytymispaikkaan tyrkylle. Kun olin selvittänyt, mikä ero on tehopesulla, superpesulla, deluxepesulla ja superdeluxepesulla, sain mukaani lapun, jonka koodi kertoisi pesumasiinalle, minkä pesuista olin valinnut. Helppoa.

Tosin, kuten totesin, peseytyminen ilmeisesti kuuluu autojen kevätrutiiniin, joten meitä koodin omaavia olikin sitten jonossa useampia. Ensimmäisen pestävän ajan nökötin kiltisti sisällä autossa, seuraten muiden edelläni jonottavien puuhastelua. Mutta askeleen lähempänä pesuria uskaltauduin matkimaan, ilmiselvästi itseäni kokeneempien pesettäjien puuhia. Kaivoin auton takakontista, siellä näkemäni pesuainepullon esiin ja sitten töihin. Koodin mukana saamallani rätillä hinkutin kojelaudan ja ovien sisäpuolet puhtaaksi liasta ja pölystä. Kruunuksi vielä purautin ylimääräiset kivet ja roskat pois matoista ja tadaa, ulkoisen pesun jälkeen minun laina-autoni oli kuin uusi. Niin puhdas ja kiiltävä, sekä sisus että kuori.

Olisin tosin melkein itsekin tarvinnut sitä pesua, kaiken sen tomuttamisen ja hinkkaamisen jälkeen. Mutta hauskaa oli, vaikka lähes tunnin jonotinkin. Jos joskus leipäännyn työhöni aivan totaalisesti, voisin ruveta autonpesettäjäksi. Vielä pikku-pikku-bikinit ylle ja olisin kuin suoraan tv-shopin autopesuainemainoksesta. Jeah rait.


kesämieli

Lomaani voisin SIG:n sanoja lainaten kuvata näin ”minä vain nukun ja nukun, minä vain nukun”. Eipä tarvitse kauniita kesäpäiviä siihen puuhaan käyttää, koska nyt on kyllä kaikki kiintiöt täytetty.

Ihanaa, kun tulee kesä. Naapurit varmaan jo luulivat hulluksi, kun reilun tunnin lueskelin parvekkeella kirjaa, vain pikkuruiseen toppiin pukeutuneena. Eikä ollut yhtään kylmä. Tuulelta suojassa ja suorassa auringonpaisteessa, parvekkeella oleva lämpömittarini kipusi ilahduttaviin lukemiin, +25. Oli kuin olisi ollut etelän lomalla, lämmintä, ei kiirettä, pannullinen vanilijakahvia ja hyvä kirja. Nautinnollista.

Auringon ja lämmön myötä, kaivautuu myös kesämieli pintaan ja tulee ajatuksiin kaikki hauskat kesäasiat, festarit, piknikit, minigolffi, sormille sulavat jätskitöttöröt, hyväntuuliset ihmiset hymy kasvoilla, aamuun venyvät terassireissut, auringosta ärsyyntynyt nenänpää, mölkkypelit puistossa, frisbeen puttaaminen ja moni muu iloinen juttu. En jaksa enää odottaa.

sunnuntaina, maaliskuuta 27, 2005

kaipaus

Olkaa joku minulle vihainen, että olen nyt vasta kotona. Yönyssen myöhästyttyä reippaasti, soittelivat pysäkillä kanssani odottavat miehet ja naiset kumppaneilleen kotona, että älkööt olko huolissanne, olen kyllä tulossa. Minäkin olisin tahtonut, mutta eivätpä villakoirat paljon kysele, varsinkin jos ne on hetki sitten imetty suuren ja tehokkaan pölynimijän kitaan.
Nyt rastia seinään tai nimeä paperiin. Minä, mielestäni superitsenäinen, en tätä koskaan enää tule myöntämään, että tahdon jonkun rajoittavan mainostamaani itsenäisyyttä. Tämä hetki on nyt se minun akilleenkantapääni. Se hetki jolloin minäkin myönnän kaipaavani toista ihmistä enemmän kuin annan ymmärtää. Iskekää nyt kiinni, ne ketkä ovat tätä hetkeä odottaneet, sillä aamulla on jo myöhäistä. Me, myself and I, on silloin jo palannut.

perjantaina, maaliskuuta 25, 2005

tanssia pöydillä

Ihanaa ajatella, että kun tämä lomaviikko on takana, on yksi vielä edessä. Josko vaikka saisin lopunkin univajeen paikattua tässä pääsiäisen aikana, niin voisi ensi viikolla puuhastella jotain aktiivisempaakin kuin pelkkää silmien lepuuttamista.

Eilen kyllä jo intouduin lähtemään tarkastamaan sk:n uuden lahjan Tampereen yöelämälle ja ihan piristävä tuo tuttavuus oli. Vaikka kuinka tuota perustajaa parjataan, niin kyllä tämän kaupungin baaritarjontaan aina uusia tulokkaita mahtuu menoa lisäämään, omisti ne sitten kuka tahansa. Oli se vaan kyllä sen kokoinen tuo uutuusbaari, että kun siellä kaverin hukkaa ei sitä ihan heti löydy. Ja vaikka Manse suuri siti onkin, niin tuon kokoisen ravintelin täyttäminen bileihmisillä saattaa kyllä teettää töitä. Ainakin muina kuin lauantai-iltoina. Mutta kivaa oli tanssia pöydillä, ihan luvan kanssa ja nauttia hyvästä meiningistä.

keskiviikkona, maaliskuuta 23, 2005

se tavallinen tarina

No niin. Terveisiä baarista. Tarkoitus ei ollut, mutta joskus elämässä käy niin kuin ei ole tarkoitettu. Olin valmistautunut rentoon koti-iltaan, seuranani kasa kaikkea ihanaa mussutettavaa, ja niin jo reipasta ja avuliasta pikku partiolaista kutsuttiin taas apuun. Ystäväni treffikumppani oli keksinyt mukasyyn, olla ilmestymättä treffeille, joten oli ihan pakko yrittää paikata tämä aiheutunut mielipaha ja juoda ystäväni kanssa se mies unholaan. Oli oli, ihan pakko. Ja ihan oli pakko myös tulla juuri äsken vasta kotiin. Sydänsurujen lepyttäminen saattaa kestää hyvinkin aamuun. Ja ne ketkä nyt ajattelevat minun olevan humalassa, niin kiellän kaiken. Parhaimmillanikin olen vain muutaman drinkin hiprakassa.

Pahoittelen rakkaalle ystävälleni (jolle olen luvannut sijan majatalossani), jo etukäteen kodissani huomenna (tai siis jo tänään) vallitsevaa hallittua kaaosta. Tarkoituksenani oli saattaa kotini edes jokseenkin edustavaan tilaan, mutta tämän illan leikin-ketkua-miestä peli, saattaa aiheuttaa jonkinlaisia oireita, jotka estävät minua siistimästä kotiani vierailua varten. Mutta eivätkös kynttilät luo tunnelmaa kotiin, kuin kotiin. Ja piilota sillä tunnelmalla myös pölykoirat.

tiistaina, maaliskuuta 22, 2005

lomalaisen rytmi

Tyyny ja peitto sanoo hei. Palasin niiden lämpimästä seurasta seurustelemaan tämän mustan laatikon kanssa, koska uni hävisi. Ei auttanut vaikka tunnin verran kuinka pöyhi tyynyä mukavammaksi ja halasi peittoa. Uni meni pois, katosi kokonaan. Eipä siihen sitten mennyt kuin yksi vuorokausi ja tämän lomalaisen kroppa löysi lomarytmin. Eli valvotaan yöt ja nukutaan päivät. Näin lomallahan se ei juurikaan elämää haittaa, mutta parin viikon päästä saattaa taas lomanjälkeinen arki toistaa itseään ja zombiviikot koittaa. Edellisen loman jälkeen jouduin valitettavasti jopa turvautumaan lääketieteen apuun, päästäkseni takaisin kahdeksasta-neljään työrytmiin.
Korvaavana ratkaisuna lääketieteelle olisi tietenkin jonkun ihanan miehen löytäminen, jonka kanssa voisi sitten puuhastella kaikkea kivaa vällyjen välissä. Niiden intiimien hommien jälkeen nukun näet kuin tukki ja onhan se muutenkin varsin mukavaa puuhaa. Nautittava ja luonnonmukainen unilääke siis hakusessa tässä loman aikana *virn*.

sunnuntaina, maaliskuuta 20, 2005

sunnuntain vitonen

Minä kanssa, kun niin moni muukin (ainakin tämä, tämä, tämä ja tämäkin)

1. Mikä soittoääni on kännykässäsi tällä hetkellä?
Nylon Beatin Extreme soi lähes kaikille soittajille, ihan laulettuna versiona. Muutamalle tärkeälle ihmiselle on ihan omat soittarit.

2. Millainen taustakuva tai ikoni komistaa känykkäsi näyttöä?
Punaisia ja oransseja gerberakukkia. Muistikortilta löytyy myös Lassi ja Leevi, Ice Agen hemmot, Shrek ja muutama hieno maisema. Fiiliksen mukaan siis vaihdellaan.

3. Mikä on tietokoneellasi työpöydän taustakuvana?
Kotona XP:n arkistoista löytynyt unelmarantakuva. Kustannuspaikalla Shrek.

4. Millainen on ruudunsäästäjäsi (vaihtoehtoisesti millainen se oli tai miksi sinulla ei ole ruudunsäästäjää)?
Kotona ei mitään (laiska mikä laiska), kp:lla sellainen animoitu akvaario.

5. Mitä ajattelit valitessasi ylläolevia?
Soittoäänet on ehkä enemmänkin harkittuja, puhelimen skinit ja koneiden taustakuvat laitettu lähinnä itseäni ilahduttamaan ja tekemään tylsästä teknisestä laitteesta pikkuisen inhimillisempi ja henkilökohtaisempi. Kun se kerran on mahdollista.

loma

L-O-M-A lomalomalomalomalomaloma. Ihanaa.
Laitan ehkä maanantaina kellon soimaan vain siitä ilosta, että voin sammuttaa sen ja kääntää kylkeä, herätäkseni vasta useamman tunnin päästä uudestaan.
Kovalevyä on nyt sitten formatoitu ja vielä useampana iltana. Perjantai-illan drinkkisaldon perusteella olisi voinut luulla pahemmankin olon odottavan lauantaiaamuna, mutta taisivat ne pari litraa vettä ennen nukkumattia auttaa. Siitä rohkaistuneena käväisin pyörähtämässä Tampereen yössä vielä tänäkin iltana.
Nyt kun työasiat on poistettu päästä, voikin sitä alkaa keräämään niiden tilalle mukavia, rauhallisia ja aurinkoisia asioita. Sellaisia joihin ei ollenkaan liity sanat kiire, stressi, deadline tai mikään muukaan viime viikkojen kiireessä sydämentykytyksiä aiheuttanut kirjainyhdistelmä.

Täällä siis otetaan seuraavat pari viikkoa rauhallisesti ja hymyillen.

keskiviikkona, maaliskuuta 16, 2005

ai mikä elämä

Jos on viimeisen 48 tunnin aikana viettänyt 22 tuntia kustannuspaikalla, niin ei voi olla enää mitään vähänkään järkevää sanottavaa. Huomisen jälkeen ei ole enää kuin yksi työaamu noustavana pariin viikkoon. Perjantaina taidan loman kunniaksi tyhjätä kovalevyn, siis omani. Nyt nukkumaan, jotta ehdin muutaman tunnin lepuuttaa silmiäni, ennen työkellon kutsua. Sairasta.

Note to myself: hanki loman aikana itsesi ja oma elämäsi takaisin.

maanantaina, maaliskuuta 14, 2005

akut loppu

Kävin tänään moikkaamassa vasta yhdentoista päivän ikäistä pallontallaajaa. Kovin oli aktiivinen tyyppi vasta tuon ikäiseksi. Ja kadehdittavan musta ja paksu tukka komisti jo päätäkin, siitä kiitos taitaa kuulua etnisille sukujuurille. Pikkuisen kyllä kävi kateeksi moinen helppo elämä. Nukkumista, ruokaa, nukkumista, ruokaa, vaippaankin tulleet tavarat joku muu putsaa puolesta ja pesettääkin vielä. Ai, mitenniin minä, yleensä duracell-pupun energialla touhottava, olisin enemmän kuin valmis siirtymään lomamoodiin lataamaan akkuja. Aamukammassa enää muutama piikki. Onneksi, paljon pidempään en enää jaksaisi.

sunnuntaina, maaliskuuta 13, 2005

vuoren valloittaja

Terveisiä kustannuspaikalta. Tiedän, on hullua käyttää yksi ansaittu lepopäivä työntekoon, mutta mieluummin niin. Hommia on kasaantunut lähes vuoreksi asti ja loma alkaa viikon päästä. Jos ei vuori yhtään pienene niin itseni tuntien, ensimmäisen lomaviikon käytän siihen, että murehdin tekemättömiä töitä ja toisen siihen, että vaivihkaa vilkuilen työmeilejä ja vastaan mukatärkeimpiin. Eli siis ihan sama olisinko lomalla laisinkaan.

Olen siis koittanut tänään eliminoida tuon, jo ennakkoon tiedostetun, ongelman ja täällä, ihanan hiljaisessa, konttorissa paiskinut töitä ihan hikihatussa. Ja paljon olenkin saanut aikaan, isona huomaamattomana motivaattorina varmaankin tuo mainitsemani hiljaisuus, jota täältä ei koskaan tavallisena arkipäivä löydä. Muutenkin aika kummallista olla yksin täällä suuressa konttorissa, seuranani vain päälle jätettyjen tietokoneiden hurina ja nähtävästi jollain ajastimella syttyvät ja sammuvat kattolamput.

Ja ilmeisesti tällaistä viikonloppu-urakointia harrastavat muutkin tässä firmassa, koska muutamaan tänään lähettämääni viestiin on jo vastattukin. Tai sitten nuo henkilöt eivät oikeasti osaa relata ja erottaa vapaa-aikaa työajasta. Valitettavan yleistä kuulemma sellainenkin elämä.

torstaina, maaliskuuta 10, 2005

meilit karkuteillä

Eilen, jälleen pitkäksi venyneen, työpäivän loppuhetkillä. Onnistui tämä tekniikan ihmelapsi deletoimaan koko inboxinsa sisällön. Ehkä vaan noin viisisataa meiliä. Osan oli syytä jo mennäkin mananmaille, mutta osalla sitä vastoin oli vielä jotain sanottavaa. Hillittömästä cancel-laatikon naputtelusta huolimatta, ei mennyt kuin muutama tovi ja meiliboksi ammotti tyhjyyttään. Ja koska koko tämä episodi käynnistyi huolimattomasti shift+delete:llä (hipaisin vahingossa vissiin myös page down namiskaa) poistetusta yhdestä meilistä, ei niitä kadonneita lampaita löytynyt enää myöskään Deleted Items-kansiosta.

Hetken häkeltyneenä vain katselin tyhjää maisemaa ja odotin kadonneen sisällön ilmestyvän takaisin, yhtä ketterästi kun se poistuikin. Mutta ei. Ei auttanut kuin nolona soittaa, paljon parjaamaani, tekniseentukeen ja selittää, että "en oikein tiedä mitä tapahtu, mutta nyt mun kaikki meilit on poissa". Kerroin myös, että tämä on tälle nopeasormiselle tapahtunut kerran ennenkin, mutta silloin tuo cancel-laatikko oli toiminnassa ja pelastuin. Tuosta johtuen, kehtasi tyyppi vielä siellä toisessa päässä nimitellä minua taparikolliseksi. Mikä tapa se nyt on, jos pari kertaa monen vuoden aikana sormi hairahtuu väärille näppäimille.

Kaikki päättyi kuitenkin suht onnellisesti, tekninentyyppi kaappasi näyttöni hetkeksi, kursori viuhtoi vimmatusti edestakaisin ruudulla ja tadaaa! Kaikki meilit palasivat onnellisesti kotipesään. Valitettavasti niiden mukana, muutama (noin tuhat), jo aiemmin deletoimaani kaveria (viagrakauppiaat ym.) tulivat takasin kylään. Eli taas tuli hetkeksi töitä sille, joka ystävällisesti jaksaa ilmoitella, että meiliboksini on liian täynnä.

keskiviikkona, maaliskuuta 09, 2005

töllöttelyä

Tämän viikon ensimmäinen teeveen katselusessio takana, olohuoneen lattialla mököttävän imurin kiukkuisista katseista huolimatta. Melko viihdyttävän pari tuntisen onnistuin viikosta valitsemaan. Eli tässä tiivistelmä kotimaisten tv-kanavien tarjonnasta näin keskiviikkoiltaisin.

Ensin uusi pirteä Ruoka tuttavuus. Pari leppoisan ja luontevan oloista poikaa, kuorrutettuna helpon oloisilla ja kokeiluhalun herättäneillä murkinoilla. Ilahduttavaa vastapainoa sille, onneksi jo ruudun jättäneelle, pissa päässä toisten ihmisten keittiövarustelua parjanneelle soppatykille.
Huoh. Innoa en pystynyt kokonaan katsomaan, koska vaaleanpunainen keittiö, viisisataa posliinikissaa ja puhviverhot, eivät todellakaan tule koskaan olemaan osa minun kotiani. Ei koskaan. Luoja. On se kumma kuinka joidenkin mielestä aivan ihana, on toisen mielestä aivan järkyttävän hirveä.
Posliinikissoista siirryttiin kanavasurffailun avulla palkitsemaan Vuoden journalistia, sekä poistamaan aivan hirvittävän kamala takatukka mieheltä, jolta mielettömän vitosen avulla löytyi aivan uusi minä.
Ohjelmarunsaan töllösession päätti kadonneen, kaidalta tieltä sivuun astuneen, palomiehen metsästys. Huonosti kävi pololle.

Nyt katselemaan Unimasan ohjelmatarjontaa, toivottavasti jotain muuta kuin posliinikissoja ja takatukkaa.

tiistaina, maaliskuuta 08, 2005

naisellinen päivä

Päivä on pyhitetty naisille ja minä olen sellainen, joten pitkästä työpäivästä huolimatta olen yrittänyt hemmotella itseäni. Maha on täytetty hyvällä ruualla ja parilla siiderillä, Italialaisessa ravintelissa. Kantapäitä ja varpaita on liotettu lämpimässä vedessä reilu tovi ja raspitettu (tai ainakin yritetty) irti kaikki talven aikana kertyneet kovettumat. Kaikkien neljän käpälän kynnet ovat naisellisen päivän kunniaksi, saaneet kauniin uuden värin, alempana punaista ja ylempänä helmiäisen valkoista. Myös ihokarvat on poistettu kriittisistä paikoista, Murphyäkin uhaten. Aamuisen uintisession lisäksi, on vatsalihaksia rääkätty ja epätoivoisesti ähisin myös hetken lattialla, muka punnertaen.

Vaikka itseäni varten tämän kaiken teinkin, niin nyt olisi kyllä kiva, jos olisi joku jonka kanssa mennä peiton alle ja tehdä tutkimusmatka, tähän talven pimeyden jälkeen uudelleen syntyneeseen naiseen.

Ihanaa kuitenkin, että on tällaisia ”turhia” juhlapäiviä, jolloin voi hyvällä tekosyyllä laittaa itsensä kaikkien muiden asioiden edelle ja keskittyä vain itseensä. Aivan liian usein unohtaa huolehtia myös itsestään, kaikkien muiden kiireiden keskellä.

maanantaina, maaliskuuta 07, 2005

juhlaa ja urheiluhuumaa

Olipas hyväntuulinen viikonloppu.

Perjantaina vietettiin kaverin pyöreitä vuosijuhlia, vanhalla kaveriporukalla. Baarissa intouduttiin tanssahtelemaan oikein urakalla ja aamupalapitsan kera matkattiin kotiin, päivän jo valjetessa.

Muutaman hassun unitunnin jälkeen tuli äkkilähtö Salpausselälle. Kavereilta jäi asiakkaita tulematta, joten minähän olen kuin partiolainen, aina valmiina auttamaan ystävää hädässä. Pieneen orastavaan päänsärkyynkin auttoi kummasti, hanasta ilmaiseksi tarjotut kylmät juomat. Oli pitkästä aikaa mukava viettää kaunis aurinkoinen päivä hyvällä porukalla, pienessä hiprakassa ja leppoisan urheilujuhlan tunnelmassa. Tulihan sitä Suomen lippuakin heiluteltua, Ahosen ja kumppaneiden kannustuksen ohessa.

Ja vielä, kun sunnuntaikin meni ulkoillessa, satojen muiden manselaisten kanssa. On elimistöni varmaan kovin hämmennyksissään, osakseen saamasta raittiin ilman määrästä.

Tällaisia viikonloppuja tämä tahtoo lisää ja monia!

perjantaina, maaliskuuta 04, 2005

sukkahousutonna

Ihanaa! Lupasivat nuo ilmojen ennustajat, että kylmin kausi on tältä talvelta ohi ja lämpimämmät keväiset rintamat lähestymässä myös tätä Euroopan pohjoista kolkkaa.

Se tarkoittaa myös sitä, että olen selvinnyt koko talven pukematta ällä-ällö-sukkahousuja päälleni. Kuinka kummassa voivatkin olla niin epämieluisat. Jos ne ovat liian pienet, niin haarakiila roikottelee jossain puolessa reidessä, Sama reaktio tosin myös silloin, jos sukkikset ovat liian väljät. Väljyyden myötä ilmaantuu lisäksi, varsinkin hameen kanssa, se niin hurmaavalta näyttävä sukat-on-sillä-makkaralla-ilmiö. Ja jos eivät nailoniset mitään näistä kujeista osaa, niin ainakin ne kiristävät vyötäröltä sopivasti jenkkakahvat esiin tuoden tai tekevät itsestään punk-henkisen reikäisen mallin, juuri kun sinulla olisi superkiire.

Mieleeni on elävästi jäänyt myös entisen poikaystäväni ilme, kun talvisaikaan (sisätiloissa kuitenkin) yritti kanssani lähempää tuttavuutta tehdä ja vastassa olivat nuo läpipäästämättömät nailoniset. "ääh, yääk, sukkahousut!". Niin, että ne miestenkö pitkät kalsarit ainoat erotiikantappajat?

keskiviikkona, maaliskuuta 02, 2005

vieroitusoireita

Olen karkkilakossa tai oikeastaan karkin ostolakossa. Syön sitä nykyään joka päivä ja vatsani (ei siis se wanna-be-sikspäk, vaan sisäpuoli) on ilmoittanut vastustavansa tätä pahettani. Nyt sitä ei sitten tässä kuussa osteta. Ja se tekee tiukkaa.

Eilinen meni vielä ensihuumassa, mutta tämä päivä olikin jo melkoista tahtojen taistelua. Ainakin kolmesti olin jo lähdössä ostamaan, tavaksi tulleet, iltapäivän irtokarkit. Mutta ehei, niitähän ei enää osteta. Ruokakaupassakin kiersin karkkihyllyt kaukaa ja asioin pikakassalla, jossa ei moisia houkuttimia ole tarjolla.

Jos kilojen karistaminen olisi tässä motivaattorina, niin tällä hetkellä kipuaisin ahteri edellä puuhun kovaa vauhtia. Niin kuin muutkin paheistaan eroon pyrkivät, korvaan paheen jollain muulla puuhalla…syömisellä. Olen tänään syönyt kaksi omenaa, pähkinöitä, fetajuustoa (suoraan purkista), puolikiloa napostelu porkkanoita, jukurttia muroilla, pelkkiä muroja, sekä jauhanut paketillisen purkkaa. Nämä siis lisukkeina, kahden lämpimän ruuan lisäksi. Eli jos muut karkkilakkoilevat laihtuvat lopettaessaan sokerin ja väriaineiden mässytyksen, niin minä puolestani, taidan kuukauden päästä olla tuplakokoinen.

Tupakoimattomana, en ole oikein koskaan voinut ymmärtää, että kuinka se voi olla niin vaikeaa luopua niistä myrkkykääryleistä. Nämä vieroitusoireet eivät varmasti ole läheskään samaa kaliiberia, mutta nyt voin sanoa ymmärtäväni, kuinka vaikeaa on luopua jostain niin hyvästä ja nautintoa antavasta, mutta kuitenkin pahaa aiheuttavasta.

tiistaina, maaliskuuta 01, 2005

kokin elkeitä

Kokkailu on kivaa, varsinkin silloin kun käy vieraita joille kokkailla. Ja jotka vielä syövätkin kokkailut, niin ei tarvitse itseään koko viikkoa samoilla muonilla töihin evästää. Tänään oli tarjolla tulisia enchiladoja, salaatin kera sekä vadelmarahkaa jälkkäriksi. Nam.

Vieraiden kotiuttamisen jälkeen hetki tsättäilyä kaverin kanssa netissä ja nyt mahan viereen peiton alle unille. Kerrankin ajoissa. Viime yö kun oli pikkuisen raskas, kun piti kaikkia työpalavereita hoidella unissaankin.