keskiviikkona, helmikuuta 23, 2005

sottapytyt

Minulla on taas ollut osa-aika-adoptioautoni käytössä muutaman päivän. Ja koska on moinen menopeli ollut alla, on ollut aikaa myös Rantatien neljän ruuhkassa kuunnella radiota. Pitkästä aikaa.

Tänään yhdellä kaupallisista radiokanavistamme oli aiheena, varsinkin viime aikoina itseäni vaivannut asia. ”Kuinka suhtaudut, jos kanssasi asuva ihminen ei siivoa jälkiään?” ”Siivoatko kiukuttelematta, kiukuttelet ja siivoat, et siivoa vai et siivoa ja kiukuttelet?”

Kun kerran yksikseni asustelen, kotona vallitsevista oloista on turha purnata muuta kuin itselleen, mutta töissä on eri asia. Kustannuspaikkamme piskuruisen kahvihuoneen on tarkoitus palvella useampaa kymmentä ihmistä, joten totta kai mukeja kasaantuu tiskipöydälle ja tiskiallas täyttyy lounasastioista, päivän edetessä. Mutta kuinka vaikeaa voi olla laittaa suodatinpussit biojätepussiin, tyhjät maitotölkit roskikseen ja käytetyt teepussit niiden perässä. Äärimmäisen vaikeaa, ainakin joidenkin mielestä.

On suorastaan ilo mennä hakemaan kahvia päivän piristykseksi, kun ensin saa onkia suodatinpussitelineen vanhoine pusseineen ja poroineen tiskialtaasta, kaikkien likaisten lautasten ja vedessä lilluvien lounasjämien seasta. Sitten kun virittelee vedet, uudet pussit ja porot asemiinsa, tulee töytäisseensä tiskipöydälle jätettyä tyhjää maitotölkkiä sillä seurauksella, että aiheutuu dominoreaktio ja loputkin tyhjinä kököttävät tölkit kaatuvat ja roiskaisevat mennessään rippeet vielä sisällä olevasta maidosta kahvinkeittäjän puhtaille housuille. Niin ja kenen kodissa on tapana säilöä käytetyt teepussit ruokapöydän reunalle odottamaan seuraavaan teehetkeä tai jättää pöydälle makaronilaatikosta ohiroiskautettu ketsuppi, odottamaan seuraavaa, siihen vahingossa nojaavaa onnekasta. Jumantsuka että jurppii.