perjantaina, helmikuuta 25, 2005

nopsa tyttö

Joskus sitä oikein yllättää itsensäkin nopeudellaan. Eilen illalla ei yhtään kiinnostanut pakata, joten jätin sen aamuksi. Eilen illalla ei myöskään huvittanut siivota, joten jätin sekin aamuksi. Siivoaminen ei muuten olisi kuulunut olen-viikonlopun-poissa-pakko-tehdä-listalle, mutta olen luvannut kotini majoituspaikaksi poissaollessani ja eihän nyt edes yhden tähden hotelleissa villakoirat piiritä sinua heti sisään tullessasi.

Ja koska aamuksi oli niin paljon hommia, kello ajastettiin soimaan kiduttavan aikaisin. Aamu-unisena ja torkkupuhelimen omaavana ihmisenä, heräsin aivan liian myöhään kaiken tuon pakollisen toiminnan suorittamiseen. Niin luulin. Mutta tuntia myöhemmin istuin suunnitellun aikataulun mukaisesti nyssessä matkalla kohti kustannuspaikkaa. Heräämisen ja nyssen välillä, olin ehtinyt pakata, imuroida, tiskata, käydä suihkussa, kaunistautua *jos ripsiväri siksi lasketaan* ja tunkea tuolinkarmeille heittäytyneet vaatteet kaappiin.

Se on eriasia mitä yllätyksiä olen kiireessä reppuuni pakannut ja mitä tarpeellista jäi kotiin, mutta onneksi Suomen pää on niin suuri ja täynnä pelastavia kauppoja, että uskon selviäväni.

Kohta matkaan ja kohti matkan päässä odottavaa, ansaittua perjantaiolutta.