tiistaina, helmikuuta 01, 2005

juttukumppani hakusessa

Matkasin nyssellä kohti kotia ja käytävän toisella puolella istuneella herrahenkilöllä oli hieman erilainen tapa kuluttaa matka-aikaa. Ilmeisesti kovasti oli asiaa, mutta koska juttukumppania ei vieressä istunut, niin kontaktia koitettiin saada edessä olevan penkin selkämykseen. Selkämys kun ei jostain kumman syystä herran juttuja ottanut kuuleviin käsinojiinsa, täytyi herran turvautua fyysiseen kontaktiin. Etusormella selkämystä tökkimällä ja haukkumasanoja päin verhoilua syytämällä, herra koitti saada haluamaansa huomiota osakseen. Mutta turhaan, selkämys pystyi vaiti. Moni olisi jo tässä vaiheessa luovuttanut ja tyynynyt mutisemaan itsekseen, mutta vielä mitä. Nyssehän on täynnä penkin selkämyksiä ja koskaan ei voi tietää, jos vaikka joku kiinnostuisi.

Tiedän, kyllä ettei moiselle puuhastelulle saisi käytöksen kultaisen kirjan mukaan nauraa, mutta kovasti piti hammasta purra, etten olisi ääneen hörähdellyt.