maanantaina, helmikuuta 14, 2005

että rautalangastako pitää vääntää...

Unirytmittömän ja baarissa roikkumiseen käytetyn viikonlopun jälkeisen maanantain, voisi minun puolestani pyyhiä vallan pois kalenterista. Aivan turha päivä. Viikko voisi alkaa vasta tiistaina, jolloin ei haukotuttaisi yhtään niin paljon kuin maanantaina ja olokin tuntuisi huomattavasti ihmismäisemmältä. Korvien välissä majailevassa harmaassa mössössäkin olisi kenties jonkinlaista elämää ja sen mukana saattaisi muodostua edes muutama järkevä ajatus. Täysin toisin kuin tänään. Ehkä tästä selvitään. Taas.

Herra Höyryveturi on työmatkalla maailman toisella laidalla. Ja koska jostain kumman syystä en pystynyt osallistumaan hänen vanhenemisjuhliinsa, yllätykset jäivät paljastamatta ja kysymykset esittämättä. Kuulemma. Eikö se jo riitä, että minulle tuotiin viime reissusta tuliaisia pyytämättäni. Enkä ole niitä vieläkään, monista kutsuista huolimatta, käynyt herran kotoa lunastamassa. Sitten minulle kerrottiin, että minulle käyttööni on varattu sellainen kelkkahärveli, jolla voi tuolla lumisissa metsissä pörrätä. Ja opetus kuulemma kuuluu pakettiin. Niin ja tähän voisi varata jonkun viikonlopun lähiaikoina. *huoh*. Sitten pääsiäisenä en kuulemma missään tapauksessa saa lähteä mihinkään, koska silloin on vuorossa ISOyllätys. *maltan tuskin odottaa*.
Operaattoreillamme on valitettavasti roamingsopparit kunnossa myös ulkomaailmaan, joten kilometritkään välillämme eivät ole este ahdistuksen lisäämiselle. Reissulaiselta pukkaa nyt viestiä, että pitää nähdä heti kun hän palaa. On kuulemma monia kysymyksiä, joihin kaivataan minulta vastausta. Tekisi mieli vastata "ei, ei sovi, en halua, en tahdo, ei tosiaan", mutta olen päättänyt, etten vastaa yhteenkään hänen viestiinsä. Jos ei siitä tajua, niin mistä sitten. Vai lasketaanko tässäkin vaikeneminen myöntymisen merkiksi? Niin ja tokihan tuli myös kysely tuliaistoiveista."How about, sulle uusi tyttöystävä".

3 Comments:

At 10:58 ip., Blogger Visukinttu said...

Empatiaa täältä asian suhteen sinne niin paljon kuin ikinä empatiakyvytön mies voi naiselle netin kautta antaa. Se ei ole paljon, mutta tuossa tilanteessa vähäkin on vaan hyväksi. :)

 
At 12:05 ap., Blogger auringonkukka said...

Oikeassa olet. Kaikki empatia otetaan vastaan ja mikään määrä sitä, ei nyt ole liian vähän. Kiitos!

Jos tämä elämääni ahdistava tapahtumaketju jotain aiheuttaa, niin entistä suuremman kynnyksen deittailuun. Vain yksi samassa pöydässä syöty pitsa ja tälläinen soppa. Mitä olisikaan ollut edessä, jos vielä jälkiruokakahvitkin olisimme erehtyneet nauttimaan. En uskalla edes ajatella.

 
At 12:38 ap., Blogger Visukinttu said...

Tekstiviestitse esitetty toive jälkikasvun siittämisestä heti seuraavana päivänä?

 

Lähetä kommentti

<< Home