sunnuntaina, tammikuuta 16, 2005

murheellisten laulujen maa

Olisi tietenkin osuvamminkin voinut valita, baariyön jälkeisen päivän piristykseksi suunnitellun, elokuvan. Ei elokuvassa sinänsä mitään vikaa ollut, mutta kovin vähän siitä mitään iloista ja hymyilyttävää löytyy. Hyviä kotimaisia näyttelijöitä se suorastaan pursuaa, mutta voisi sitä välillä koittaa jotain uusiakin naamoja löytää tai sitten uusiokäyttää vanhoja. Vaikka Mikko onkin niiiiiiin ihana, niin totta se on, että kasvot kuluu, jos lähes jokaisen kotimaisen elokuvan lopputeksteissä esiintyy.

Eilinen hyvä punaviini teki tepposet ja ilta piti lopettaa kesken. Migreeni iski äkkiä ja yllättäen. On ollut jo niin kauan kiusaamatta, että olin jo unohtanut millaista tuskaa se on. Ja pitkän poissaolokauden jälkeen on tietenkin täsmälääkereseptikin jäänyt uusimatta eli nyt täytyi kipu pitää kurissa, yhden löytyneen sinisen pillerin ja laatallisen normiburanaa, avulla. Hieman heikot olivat eväät. Huomenna vien heti reseptin uusittavaksi työterveyteen. On se kumma, että jotkut asiat saa hoidettua vasta sitten, kun on ensin kärsinut seuraukset saamattomuudesta.