tiistaina, tammikuuta 11, 2005

matkakuume

on sellainen viiruspöpö, joka ei lähde minusta edes millään antipiooteilla. Eikä myöskään auta vaikka useammankin matkan vieraillemaille vuodessa tekisi, niin jo viimeistään paluumatkalla alkaa viirus taas nostaa päätään.
Ikävä työystävä kertoi varanneensa kahden viikon matkan pääsiäisenä Brasiliaan ja kertoi myös varmistaneensa, että samasta lähdöstä löytyisi tilaa myös minulle. Epäreilua! Ei minulle saa tuollaisia syöttejä syöttää. Varsinkin, kun nyt juuri ei olisi sitä maallistamammonaa, millä reissuun lähtisi. Ja toinen ikävä ystävä laskee aamukamman piikkejä kuukauden päästä koittavaan ahrikan matkaan. On se niin väärin.

Siihenhän se sitten meni, että surffailin netissä katsomassa paljonko se hypoteettinen matka nyt sitten muka tulisi kustantamaan. Jos vaikka edes jonkinmoiseen matkaan riittäisi ropoja, sen jälkeen kun olen maksanut ensi kesän kirahvireissun lentoliput. Olisihan se nyt ihan silkkaa loman tuhlausta pyöriä keväällä kaksi viikkoa täällä kotiympäristössä.
Minä tahdon kanssa matkaan. Kun kerran muutkin. Ni.
Mitenniin koitan itselleni perustella, että olisin keväälläkin oikeutettu ulkomaanlomaan. Häh.
Täytyypä lotota lauantaina.