tiistaina, joulukuuta 14, 2004

mikä joulurauha

Iki-ihanaiset joulukortit eivät ole vielä mitään, verrattuna joululahjojen hankkimiseen.
Ihmisistä tulee ihan maanisia. Ryntäilevät ostoskärryjensä kanssa ympäri tavarataloa, leikkien lapsuudesta tuttua ei-väistetä-muuta-kuin-puuta-leikkiä ja haalien hirvittävällä tahdilla kaikennäköistä rompetta kärryyn, aivan kuin tavarat olisivat vaarassa loppua millä sekunnilla hyvänsä.
Eli se siitä tarkkaan mietitystä lahjasta ja antamisen ilosta. Kassalla todetaan "Visalle", tammikuussa voi sitten vasta miettiä, paljonko kaikki tämä jouluinen ihanuus tuli maksamaan.
En minä inhoa joulua tai lahjojen antamista. Tuntuu vaan tyhmältä ostaa lahjoja väkisin, yhtään miettimättä mikä kenellekin sopisi tai mistä kukakin pitää. Viime jouluina on itsellänikin ollut hirveä paniikki, että mitä keksiä sille ja sille, kun ne kuitenkin sen paketin kiikuttavat. Problem solved. Kysyin näiltä muutamalta taholta, että olisiko homma ok, jos emme keskenään lahjoja tänä vuonna vaihtaisi. Kaikkien asianosaisten mielestä asian voisi näin sopia ja joidenkin kasvoilta pystyin lukemaan samankaltaisen helpotuksen tunteen, kun itse tunsin. Kummallisesti ihmiset tekevät asioita, joista eivät nauti tippaakaan.
Tämä sopimus ei silti tarkoita, etten yhtään lahjaa pakettiin käärisi. Muutaman tottakai. Mielestäni hyvin mietityn. Suurinosa on hankittu jo hyvissä ajoin ennen kaoottisia joulunalusviikkoja. Nyt voin sitten vaan puuhastella kaikkea muuta kivaa, kuten poltella kynttilöitä, kutoa isän joululahjakaulahuivia ja lähteä huomenna Turkuun teatteriin.