tiistaina, marraskuuta 23, 2004

siivousvimma

Se on talven merkki. Siivousvimma. Kun on kylmä ja pimeetä, tulee viettäneeksi enemmän aikaa kotona kuin aurinkoisella kesäsäällä. Ja kun on enemmän kotona, tulee huomioineeksi paremmin myös kotona vallitsevan hallitun kaaoksen.

Ja sitten kun se iskee niin ei auta mikään pieni pintasilaus, vaan sitten käydään läpi kaikki. Kaappi kaapilta. Se alkoi jo toissapäivänä. Ostin uuden imurin, joka maksoi maltaita. Noh, vanha on puurtanut jo yli kymmenen vuotta ja pikkuisen on alkanut jo puhti hiipua. Tämä uusi on supertehokas, pestävät hepa-suodattimet ja kaikki. On alkanut mennä kilpavarusteluksi jo tämäkin laji. Kaveri tosin ehdotti, että ehkä uudella supertehokkaalla imijällä voisi koittaa imeä myös kaikki hyvännäköiset sinkkumiehet rappukäytävästä. Varteenotettava ehdotus kyllä.

Eilen oli sitten vuorossa kylppärin kaapit. Olin ostanut hienoja pieniä koreja joihin voisin laittaa kaikki hienosti järjestykseen. Saatuani ensin kaapit tyhjiksi (=levitettyä lattialle) ja sitten täytettyäni kaikki hienot uudet korit teeman (pinnit, kynsilakat, meikit ym.) mukaisesti jäi lattialle vielä kasoittain teemoittamatonta tavaraa. Eli korit loppui kesken ja siihen tyssäsi kyllä se siivouskin siltä erää. Jätin siis tavarat lattialle odottelemaan tätä päivää ja uutta koritoimitusta.

Siellä ne uudet korit nyt sitten on sen tavarakasan kanssa kylppärin lattialla, odottamassa että joku tulisi ja täyttäisi ne laatikot sillä tavaralla. Mutta kun keskenloppuneiden laatikoiden mukana loppui myös se siivousvimma. Paljon mielekkäämpää on maata tässä sohvalla ja seurustella tän läppärin kanssa. Ja onko sillä nyt niin väliä, jos kaapit on pikkuisen sekaisin ja pölykoirat pyörii jaloissa. Minähän täällä vaan asustan ja mua ei yhtään haittaa. Ainakaan tänään.