keskiviikkona, marraskuuta 17, 2004

perjantai...eiku keskiviikko

Ihanaa olla kotona taas. Kaksi päivää kurssilla tuntui ikuisuudelta ja melko väkinäiseltä kurssittamiselta. Ei aiheessa eikä kurssinvetäjässä mitään vikaa ollut ja aihealueen kehittäminenkin olisi tullut tarpeeseen. Tämä pää vain lähti matkaan pikkuisen väärällä asenteella ja jätti motivaation kotiin. Olen ehkä ollut liian vähän kotona, tuli ikävä jo ennen lähtöä. Ensi viikonloppu on onneksi pitkästä aikaa pyhitetty manselle *tämä on kuitenkin minun kaupunkini*.
Tuntuu ihan perjantailta, outoa laittaa aamulla kello soimaan. Jos ei laittaiskaan, leikkisi vaan että on viikonloppu ja kääntäisi kylkeä. Ja niinkuin musta olisi siihen, saan pelkästä ajatuksestakin morkkiksen.

Herra lontoolta oli tullut meiliä, pienen mielenosoituksellisen viiveen jälkeen. Täytyy koittaa huomenna ehtiä vastaamaan, etten taas joudu ärrinmurrittelun kohteeksi. Kummallista, että lähes tuntematon ihminen tuhansien kilometrien päässä saa minut välillä ahdistumaan. Hmm.