tiistaina, marraskuuta 30, 2004

hyvähyvähyvä

Lätkäpeliä koko rahalla. Kolme erää, jatkoaika ja rankkarit päälle. Ouluun lähti enemmistö pisteistä. Hyvä peli oli silti. Se tärkeämpikin manselainen joukkue voitti. Siistii! Jos tästä nyt vaikka alkaisi uusi nousu. *nostaa kaikki peukut pystyyn*

Huomenna parturi, vihdoinkin. Saan kohta hiukseni ponihännälle ja se jos joku on hälyyttävää. Siistiytymisen jälkeen voikin sitten lähteä esiintymään vähemmän siististi perjantaina pidettäviin firman pikkujouluihin. Pännii jo valmiiksi ne taksijonot.

maanantaina, marraskuuta 29, 2004

shopping maniac

Piti käydä vaan hakeen huomisen lätkäliput ja pikkuisen vilaseen löytyiskö mulle talvikenkiä ja kaverille takkia. Niin ja ehkä joitain joululahjoja.
Viis tuntia myöhemmin meillä oli jos jonkunlaista nyssykkää ja pussia kannettavana. Kengät, mutta ei mulle. Housut, alusvaatteita, meikkejä, koruja, kynttilöitä. Ei kenkiä mulle, ei takkia kaverille eikä myöskään yhtään joululahjaa kenellekään muulle. Hirvittävän paljon tavaraa, mutta ei mitään mikä kuului ostolistalle.
Joskus se mopo vaan lähtee käsistä. Wroooom.

sunnuntaina, marraskuuta 28, 2004

leppoisaa oloa

Tulipas vietettyä leppoisa viikonloppu vanhojen ystävien seurassa. Se on jotenkin niin helppoa ja rentouttavaa, olla ihmisten seurassa jotka tuntevat sinut jopa paremmin kuin itse itsesi. Ainakin joissain asioissa. Maailmasta tuli siis taas paljon parempi paikka, yöhön asti jatkuneiden ja hyvällä punaviinillä höystettyjen keskustelujen jälkeen.

Oli myös mukava nähdä ystävää, joka tammikuussa suuntaa perheensä kanssa reiluksi vuodeksi ison rapakon taakse asustamaan. Käymään tekisi mieli, mutta kun toinen ystävä toisella mantereella odottaa myös vieraita ja ihan joka paikkaan ei matkakassa riitä. Ja myös työ haittaa harrastusta eli ei neljän viikon kesälomalla suhahdella ympäri maailmaa, varsinkaan jos olisi tarkoitus jotain uutta nähdä ja kokeakin. Eli sitä lottovoittoa edelleen odotellen.

torstaina, marraskuuta 25, 2004

kasipalloa

Pääsempä ihan itse sanomaan, että "mitä minä sanoin" ja "olisihan tuo pitänyt arvata". Eli, ettei se ilta kuitenkaan ihan pariin jää. Ja ilta missä! Herwoodin lähiökuppilassa. Kasa lantteja meni oluen lisäksi photoplay-masiinaan. Luvattoman addiktoiva vehje. Bilistäkin tuli kokeiltua ja vielä näin vuosienkin jälkeen voi todeta olevan siinä lajissa aivan toivoton. Lajin vaatimuksiin kun kuuluu tilanteen tutkailukyky, harkinta, kärsivällisyys ja osumatarkkuus, tuhoontuomittu koko ajatuskin minun osalta, jota ei moisilla lahjoilla ole siunattu. Pari kertaa tosin onnistuin pussittamaan pallon, joko mustan tai valkoisen. Ja verkakin pysyi ehjänä, joten kai se melko hyvin meni kuitenkin.
Joku olisi kuitenkin voinut tulla puolestani töihin tänään. Sen verran paljon olisi nukuttanut aamulla.

hih

Hih, piti käydä yksillä, mutta odotetusti kävi vanhanaikaisesti. Kohta siis laskuhumala edessä, yksien eli monen jälkeen. Yhtään ei harmita, että lipsahti. Mutta kuka menis mun puolesta töihin huomenna? Joku...jooohan?

tiistaina, marraskuuta 23, 2004

siivousvimma

Se on talven merkki. Siivousvimma. Kun on kylmä ja pimeetä, tulee viettäneeksi enemmän aikaa kotona kuin aurinkoisella kesäsäällä. Ja kun on enemmän kotona, tulee huomioineeksi paremmin myös kotona vallitsevan hallitun kaaoksen.

Ja sitten kun se iskee niin ei auta mikään pieni pintasilaus, vaan sitten käydään läpi kaikki. Kaappi kaapilta. Se alkoi jo toissapäivänä. Ostin uuden imurin, joka maksoi maltaita. Noh, vanha on puurtanut jo yli kymmenen vuotta ja pikkuisen on alkanut jo puhti hiipua. Tämä uusi on supertehokas, pestävät hepa-suodattimet ja kaikki. On alkanut mennä kilpavarusteluksi jo tämäkin laji. Kaveri tosin ehdotti, että ehkä uudella supertehokkaalla imijällä voisi koittaa imeä myös kaikki hyvännäköiset sinkkumiehet rappukäytävästä. Varteenotettava ehdotus kyllä.

Eilen oli sitten vuorossa kylppärin kaapit. Olin ostanut hienoja pieniä koreja joihin voisin laittaa kaikki hienosti järjestykseen. Saatuani ensin kaapit tyhjiksi (=levitettyä lattialle) ja sitten täytettyäni kaikki hienot uudet korit teeman (pinnit, kynsilakat, meikit ym.) mukaisesti jäi lattialle vielä kasoittain teemoittamatonta tavaraa. Eli korit loppui kesken ja siihen tyssäsi kyllä se siivouskin siltä erää. Jätin siis tavarat lattialle odottelemaan tätä päivää ja uutta koritoimitusta.

Siellä ne uudet korit nyt sitten on sen tavarakasan kanssa kylppärin lattialla, odottamassa että joku tulisi ja täyttäisi ne laatikot sillä tavaralla. Mutta kun keskenloppuneiden laatikoiden mukana loppui myös se siivousvimma. Paljon mielekkäämpää on maata tässä sohvalla ja seurustella tän läppärin kanssa. Ja onko sillä nyt niin väliä, jos kaapit on pikkuisen sekaisin ja pölykoirat pyörii jaloissa. Minähän täällä vaan asustan ja mua ei yhtään haittaa. Ainakaan tänään.

sunnuntaina, marraskuuta 21, 2004

Indx vai Jane

Pileet oli ja pileet meni. Hauskaa oli aamun pikkutunneille asti. Pitkään aikaan en ole tanssinut baarissa niin paljon kun perjantaina ja kyllä se tuntuu jaloissakin, 12 sentin piikkikorot, kun eivät ehkä ole maailman parhaat tanssikengät. Lauantai selvittiin pienellä ohimoissa tuntuvalla jomotuksella, jonka burana ystävälliseti poisti. Muutamalla muulla pikkujouluajalla oli tosin ikävämpiäkin oireita, mutta tänään kuulemma jo ruokakin maistui ja ennen kaikkea pysyi sisällä. Ja kahden viikon päästä sitten seuraavat pienet joulut, voi tätä joulunaikaa.

Nyt jännään kumpi voittaa Indx vai Jane...eli olen siis yksi heistä joka ei muka todellakaan katsele popstarssia, mutta suljettujen ovien takanahan voi tehdä mitä vaan.

torstaina, marraskuuta 18, 2004

treffit

Olin tänään treffeillä. Edellisistä virallisista treffeistä on kulunut melkoisesti aikaa. Käytiin syömässä ja oli ihan mukavaa. Ei tullut edes sellaisia epämukavia hiljaisuustaukoja. No, mähän tunnetusti olen tosi hiljainen tyyppi eli puhuin varmaan vielä (jos mahdollista) enemmän kuin normaalisti, välttääkseni nuo hiljaiset hetket. Sain kutsun kylään, ehkä meenkin joku päivä poikkeen. Hymyilyttää.

Hii, huomenna on meidän työpaikan a-poppoon pikkujoulu. Kyllä sitä ollaan ootettukin. Lähes kaikki kutsututkin ovat tulossa eli hyvät pileet tiedossa. Tosin, jos wanhat merkit pitää paikkansa, niin vähän ennen pilkkua innostutaan tarjoamaan toisillemme kalliita viskejä ja lauantaina on hirvittävän paha olo. No se kärsittäköön hyvistä juhlista hyvässä seurassa, taas.
Menojalkaa vipattaa jo kovasti.

keskiviikkona, marraskuuta 17, 2004

perjantai...eiku keskiviikko

Ihanaa olla kotona taas. Kaksi päivää kurssilla tuntui ikuisuudelta ja melko väkinäiseltä kurssittamiselta. Ei aiheessa eikä kurssinvetäjässä mitään vikaa ollut ja aihealueen kehittäminenkin olisi tullut tarpeeseen. Tämä pää vain lähti matkaan pikkuisen väärällä asenteella ja jätti motivaation kotiin. Olen ehkä ollut liian vähän kotona, tuli ikävä jo ennen lähtöä. Ensi viikonloppu on onneksi pitkästä aikaa pyhitetty manselle *tämä on kuitenkin minun kaupunkini*.
Tuntuu ihan perjantailta, outoa laittaa aamulla kello soimaan. Jos ei laittaiskaan, leikkisi vaan että on viikonloppu ja kääntäisi kylkeä. Ja niinkuin musta olisi siihen, saan pelkästä ajatuksestakin morkkiksen.

Herra lontoolta oli tullut meiliä, pienen mielenosoituksellisen viiveen jälkeen. Täytyy koittaa huomenna ehtiä vastaamaan, etten taas joudu ärrinmurrittelun kohteeksi. Kummallista, että lähes tuntematon ihminen tuhansien kilometrien päässä saa minut välillä ahdistumaan. Hmm.

tiistaina, marraskuuta 16, 2004

Ilo uudesta takista

Erävoitto ja ottelupallo. Shakki ja matti. Voitto kotiin. Minä löysin talvitakin. Sellaisen villakankaisen, puolipitkän. Löytämisen ilo syntyy siitä, että takkia on etsitty kohta kolmatta talvea. Ehei, nirso en ole...enää. Sekin piirre on karsiutunut pois tämän projektin myötä. Olen vain hassun kokoinen, tai oikeammin mallinen. Hartioihin se on aina tyssännyt. Liialti leveyttä siellä. Jos on löytynyt hartioista sopiva, on sen alaosaan sitten mahtunut kolme minua. Mikään keijukainen en kuitenkaan ole, vain hassunmallinen. Tai sitten muoti ja muut ihmiset ovat omituisen mallisia. Hmm, ehkä se onkin niin. Oli miten oli, minulla on nyt kuitenkin uusi hieno takki. Tänä talvena tarkenen paremmin odotella pakkaskeleillä säännöllisen epäsäännöllisesti myöhästeleviä nyssejä.

maanantaina, marraskuuta 15, 2004

synkkää ja pimeää

Höh, ei se valkoinen höttö, joka yöllä satoi, ollutkaan aamulla valaisemassa tietäni. Oli vain synkkää, pimeää, tuulista ja märkää. Talvi ilman lunta on masentavaa. Pimeys nukuttaakin koko ajan. Talvikuukaudet voisin leikkiä otsoa ja vaan nukkua. Muutaman kerran voisi herätä kauniina, aurinkoisena ja lumisena talvipäivänä pulkkailemaan ja juomaan kuumaa kaakaota. Mutta kokonaan horroksesta voisi toeta vasta pääsiäisen tienoilla, kun ilma lämpenee ja äitiaurinkokin antaa nauttia seurastaan useammin.

Ainahan voi haaveilla.


sunnuntaina, marraskuuta 14, 2004

Ensilumi

Mansessa sataa lunta! Ihanaa, valkeus tuli pelastamaan masentavalta pimeydeltä.

sokerihumala

Täytekakkua, kääretorttua, pikkuleipää ja kahvia. Täytekakkua ja kahvia. Pullaa, joulutorttuja ja kahvia. Siinä tämän vuotisen isänpäiväkierroksen saldo.Toivottavasti nauttimani sokerimäärä suojaa vatsaparkaani tänään hörppimältäni kofiinimäärältä. Onneksi jouluun on aikaa, nyt ei oikein innosta ne kuuluisat "herkuista notkuvat joulupöydät".

Eilen Turkkusesta palatessani, oli matkanvarrella sattunut peurakolari. Näytti onneksi siltä, ettei kukaan, muu kuin peura, ollut vahingoittunut. Ja tänään matkalla Satakuntaan liukasteli jäisillä teillä useampikin auto. Muistakaa hyvät ihmiset, että talvi on täällä ja tiet jäässä. Mihinkään ei voi olla niin kiire, että pitäisi omalla tai muiden liikenteessä liikkuvien hengellä pelata. Tiedän, tiedän...kuulostan kliseiseltä, mutta niin se vaan on asia. Ugh, olen puhunut!

torstaina, marraskuuta 11, 2004

Torstain tunnelmia

Se on kumma, että joissain asioissa jotkut ihmiset tuntuvat tietävän paljon paremmin mikä on sinulle parasta ja miten sinun tulisi toimia. Ja vaikka kuinka ladot päteviä perusteluja pöytään, niin heiltä löytyy kasapäin aina vaan parempia. Yleensä annan periksi, en jaksa vääntää. Jos joku mitätön asia tosissaan on jollekin ihmiselle niin tärkeä, että sitä jaksaa vatvoa tuntikausia ja vetää kasan herneitä nenäänsä, niin so be it. Tänään tuli kiintiö yhden tämän kaltaisen ihmisen kanssa täyteen ja jatkoin vatvomista ihan periaatteestakin siihen asti, kunnes minun ajatukseeni myönnyttiin. Ei asia itsessään niin tärkeä ollut. Tuli vaan raja vastaan. Aina sitä joskus löytää itsestään uusia piirteitä. Kyllähän pieni jämäkkyys aina hyvää tekee :)

Olin tupsahtanut ystäväni mieleen aamulla. Hän kertoi siitä minulle, sekä toivotteli hyvää työpäivää. Mukava tietää, että tupsahtelen joidenkin tärkeiden ihmisten mieliin.

Uusi tuttavani Herra Lontoo sain minut ahdistumaan tänään. Toivottavasti hänellä oli vain huono päivä, eivätkä esiin tulleet asiat ole osa jokapäiväistä elämää.

Ihanaa, huomenna on perjantai!



tiistaina, marraskuuta 09, 2004

Tyhmyydestä sakotetaan...

Kuka käski lähteä lauantaina hippailemaan pikkupikku hamosessa, ilman hanskoja ja pipoa ja sitten odottelemaan yön pimeinä tunteina sitä viimeistä yöbussia, joka veisi melkoisesti humaltuneen minän kotiin.
Kai se on vain näitä asioita, jotka yllättävät joka syksy. Että vuodenaika onkin vaihtunut yhdessä yössä talveksi ja öisin on jo ihan järjettömän kylmä.
Myöskään pilekuomaseni ei ollut yhtään järkevämpi tässä pukeutumisasiassa. Makaamme nyt siis molemmat tahollamme vällyjen alla, kuluttaen paketillisen nessuja tunnissa ja popsien buranaa, toivoen, että se auttaisi koko kropan vallanneeseen jomotukseen. Kollektiivisuutta siis havaittavissa tässäkin asiassa.


maanantaina, marraskuuta 08, 2004

huono, huonompi, huonoin päivä

Eilisen onnenpotkun jälkeen olisi voinut aavistella, ettei se mun "hyvä"onni siihen lopu. Ja, jos olisi halunnut pelata varman päälle olisi jäänyt vällyjen väliin potemaan orastavaa syysflunssaa. Mutta ei. Töihin vaan pirtsakkana neljän tunnin yöunien jälkeen ja siitä se päivä sitten lähtikin.
Pöpö oli päättänyt rantautua perjantaiyönä demokoneelleni ja käynnistää siinä sivussa koko tilan ohjausjärjestelmän ja tykit. Nooh, muutenkin viimoisia vetelevät tykit kun sitten olivat heijastelleet kuvia seinille koko viikonlopun, tulos oli taattu. Yksi aivan sökönä ja viisi aika huonolla hapella. Sitten päivän vielä kruunasi se ettei mikään mitä olin ajatellut illalla demoilla ollut oikein haluakas toimimaan. Loistava päivä siis takana. Kotiin pääsin jo ysin jälkeen, puuh! Toisaalta sinä päivänä, kun vain yksi asia tökkii, voi muistella, että pahemminkin voisi asiat olla.
Viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä Turkkuseen kyläilemään, mutta nyt kyllä enemmän houkuttaa oma koti, sohva, kasa leffoja ja iso säkki irtokarkkia. Mutta katteellaan.

Se eka kerta...taas

Sain tänään (tai oikeammin jo eilen) elämäni ensimmäisen sakon ja vielä tarkemmin ylinopeussakon. Olin juuri poistunut moottoritieltä Hämeenlinnan kohdalla. Heittänyt yhdet uparit, koska kartturini neuvoi minut väärään suuntaan. Ja sitten oikealle rampille päästyäni, sinisiin pukeutunut hahmo ohjasti minut tien sivuun heiluttamalla sinisenä vilkkuvaa sauvaa.
"Tuli sitten ajettua rajoituksiin nähden vähän liian kovaa", johon minä fiksuna vastaamaan "Ai jaa". "Ajokortti ja rekisteriote". "Öhöm, ajokortti taitaa olla kotona ja mistäs se rekisteriote yleensä löytyy?". Olimme matkassa laina-autolla ja kuten mainittua sakkotilanteitakkaan ei eteeni ole aikaisemmin tullut, joten pikkuisen olivat nuo kuviot hukassa.
No, rekisteriote löytyi, minä myönsin syyllistyneeni liikennerikkomukseen ja sain käteeni elämäni ensimmäisen sakon. Olivat napanneet ylinopeuteni jollain hienolla lasertutkalla, jostain puskasta varmaan, koska minun silmiini ei yhtään tutka-autoa osunut.
No, niinhän sitä sanotaan että aina pitää kokeilla jotain uutta ja kokemukset rikastuttavat elämää. Tämä kokemus kyllä köyhdytti minua 70€ verran. Ai niin, niille joita kiinnostaa niin nopeutta oli 93km/h kasikympin alueella.


perjantaina, marraskuuta 05, 2004

Se eka kerta

Olen halunnut tätä aina. Tai no en aina, mutta jo pidempään. Siis oman blogin. Paikan jossa voin höpöttää olemattomia tai olennaisia, välittämättä siitä jaksaako kukaan kuunnella. Lukeahan ei ole pakko, mutta saa jos haluaa.
No, tässä se kuitenkin on. Minun ensimmäinen postaus minun ikiomaan blogiini. Hyvä mieli.
Mutta ei makeaa mahan täydeltä. Siirryn nyt poistamaan eteläeurooppaan suuntautuneen messumatkan aiheuttamia univelkoja.
Ai niin, kiitos sille ihanalle ihmiselle, joka lentokoneessa muistutti huomisesta pyhäpäivästä. Ja kiitos Pikkolo-kaupalle, joka myi täytettä tyhjään jääkaappiini vielä klo 23 jälkeen.